Todo lo que quiero para Navidad eres tu

Kyllä, joululaulut ovat ilahduttaneet asiakkaita Madridin kaupoissa jo hyvän aikaa, ja jos mahdollista, ovat nämä usein latinorytmein maustetut rallatukset vielä suomalaisia vastineitaankin järkyttävämpää kuultavaa. Muutoin joulun tulon näkyminen on allekirjoittanutta vain ilahduttanut, Madridiin on pystytetty useita joulutoreja, kuusia ja valoja. Nyt kun ilma on täällä jo oikeasti kylmä ja illat pimenevät ajoissa, on pieni piristys paikallaan.

Päivät ja viikot ovat seuranneet toisiaan enemmän tai vähemmän tasaisen tappavaan tahtiin, etenkin tällä viikolla oikeasti ainakin tietää opiskelleensa. Maanantaista perjantaihin päiväni kuluivat aamusta iltaan peppu Universidad Carlos III:n penkkejä kuluttaen, milloin kirjastossa, milloin luentosaleissa. Se siitä hilpeästä vaihtarielämästä. Onneksi senkin makuun pääsi nyt viikonloppuna, rankan viikon päätteeksi oli ihana hakea ystävien kanssa viinit ja sushitarpeet kaupasta ja asettautua illanviettoon. Ja kun kerran Espanjassa ollaan, venyi lauantai-illan huumasta nauttiminen tietenkin taas kellonaikaan, jolloin arkena olisin jo luennoille lähtenyt. No, viimeisiä viikkoja viedään tälle lukukaudelle, täytyy nauttia näiden ihmisten seurasta, jotka eivät enää ensi lukukaudelle itseni lailla osallistu. Vaikka pitkäksi aikaa joulunviettoon Suomeen lähteminen ei tunnu luonnollisestikaan haikealta, olenhan tulossa vielä takaisin, on tämän ensimmäisen ajanjakson loppuminen toki tunteita herättävää. Näiden ihmisten kanssa kotikaupunkiini tutustuin, näiden ihmisten kanssa loin paikkani tänne. Toivottavasti näemme vielä.

Paljon on ehtinyt tapahtua opiskelun lisäksi sitten viime raapustukseni, kohokohtana isosiskoni vierailu tänne marraskuussa. Hänen oli onneksi mahdollista olla täällä kerralla pidempi ajanjakso, ja ehdimmekin nauttia useaan otteeseen kotitekoisesta tortilla de patataksesta, llaollaosta, käydä museossa, nähdä minun kavereitani, käydä yöelämässä, chillata, laiskotella, tutustua kampukseen, kierrellä kaupungilla, nukkua, käydä telecabiini-ajelulla (mikä tuo on suomeksi?), ynnä muuta mukavaa.

www.teleferico.com

Saimme turistipäiviimme myös hieman jännitystä, kun jo Annan ensimmäisenä päivänä täällä saimme Espanjassa muutaman muun maan tavoin nauttia yleislakon tunnelmasta. Luentoja ei ollut, joten lähdimme kaupungille ihmettelemään meininkejä. Huelga general keräsikin lopulta Madridin kaduille noin 35 000 mielenosoittajaa, ja kuten arvata saattaa, oli tilanne yötä myöten muuttunut meidän näkemästämme rauhanomaisesta huutelusta rähinöinniksi. Kaupungin siivouspuuhia oli mielenkiintoista seurata seuraavana päivänä, kun liikkeiden ikkunoita oli rikottu, pankkiautomaatteja töhritty maalilla ja kadut päällystetty punaisilla flaijereilla. Tuli varmaan ainakin kaikille selväksi, että tyytymätöntä porukkaa täältä löytyy.

Itse pääsin taas reissuun marraskuun viimeisenä viikonloppuna, kun lähdimme Nikkasen ja Kehä-Kettusen kanssa Lissaboniin tapaamaan siellä vaihtoelämää viettävää Anninaa. Matka oli mielettömän hauska ja Lissabon todella viehättävä paikka! Pitää mennä ehdottomasti uudestaan vielä käymään keväämmällä toivottavasti hieman paremmissa säissä. Sade ei kuitenkaan menoa haitannut ja mieli pysyi kirkkaana kiitos ystävieni hyvän (?) huumorintajun. Matka taittui Portugalin kansallisen lentoyhtiön, TAP Portugalin, siivin. Jotenkin kummasti he ovat onnistuneet yhdistämään konseptissaan laadun ja halvat hinnat, tunnin matka suuntaansa oli molemmilla kerroilla erittäin miellyttävä. Hinnat Madridista Lissaboniin eivät todellakaan päätä huimaa, suosittelen!

Lissabon

Ensi viikolla olisi luvassa pari ylimäärästä vapaapäivää juuri sopivasti Suomen itsenäisyyspäivän tienoilla, ei kyllä taaskaan ole hajua, minkä vuoksi noita pyhiä täällä vietetään. Tiedossa on myös lisää kurssien lopputöiden puskemista ja muun muuassa ensimmäinen tenttini espanjaksi. Noista kursseista voisin antaa kattavampaa analyysia ensi kerralla, tämän blogin tarkoituksena kun vissiin oli antaa jotain hyödyllisempääkin tietoa kuin mitä minä olen syönyt ja kenen kanssa. Seuraavalla viikolla koittaakin jo Suomeen lähtö, saamme myös tänne vielä viimeisiksi päivikseni vastavieraan Lissabonista. Huimaa vauhtia juoksevat siis nämä tämän vuoden viime hetket Madridissa, täytyy nauttia!

El que algo quiere, algo le cuesta

Mistähän alottaisin. Lokakuu meni ohi yhdessä hujauksessa ja nyt vaihtui marraskuun päivämääräkin jo kaksinumeroiseksi. Madridiin on selkeästi saapunut jo syksy muutamine sateineen. Paikalliset ovat kuitenkin luvanneet minulle, että itse talvi on kuiva, sitä odotellessa! Tosin olen löytänyt kaupoista niin ihania ja tyylikkäitä kumisaappaita (voi kyllä), että ehkä ostan vielä sellaiset ja toivon sadekelejä, jotta voin iloisesti kahlata niillä lätäköissä kuten muutkin madrittaret.

Viimeisimmän tekstini lopussa totesin lähteväni itse pian reissuun ja reissujahan tähän postausväliin on mahtunut jo useampikin. Tuo ensimmäinen suuntautui Animin luokse vastavierailulle Pohjois-Irlantiin Belfastiin. Parin vapaapäivän voimin sain venytettyä lomani siellä torstaista maanantaihin ja ehdittiin siinä yksi yö Dublinissakin viettää. Reissu sisälsi Dublinin suurlähetystössä äänestämistä, Guinnessia (ei tosin niinkään minulle), cupcakeja (no ne oli minulle), kylmyyttä, viimaa, kauniita syysaurinkokelejä, mukavia iltoja ulkona ja rennosti asunnolla, (pubi)kulttuuria ja hengailua. Belfastia pidän tämän kokemuksen pohjalta Dublinia mielenkiintoisempana vierailukohteena, jos jotakuta kiinnostaa tuohon suuntaan lähteä! Reitti Madridista sinne on kätevä, Dubliniin lentää luksusyhtiö Ryanair kahteen tuntiin suuntaansa monen budjettiin istuen, omat lentoni olivat 29 euroa suuntaansa. Dublinin kentältä pääsee Belfastiin suoralla parin tunnin bussilla, toimii hyvin myös maisemareittinä, kaunista oli! 

Belfast city hall

Viima teki tehtävänsä ja sainkin matkalta äkäisen flunssan. Luotin kuitenkin, että kyllä se siitä lepäilemällä ja inkiväärillä hoituu, ja koska olo oli matkasta seuraavana viikonloppuna ihan ok, lähdin lokakuun viimeisenä perjantaina islantilaissisarten kanssa Barcelonaan. Olimme ostaneet aiemmin jo erittäin kätevät Johannan vinkkaamat Spain passit, joiden ideana on se, että turistit voivat hyödyntää Espanjan mainiota raideliikennettä ja kiertää maata hieman edullisemmin. Suosittelen todella! Liput voi ostaa netistä tai esimerkiksi Atochalta. Ostimme passiin neljä matkaa, mikä oli minimi, Barcelonan reissuun niistä luonnollisesti kului kaksi. Hintaa yhdelle matkalle tuli noin 40 euroa, mikä on murto-osa siitä, mitä nuo Barcankin reissulla käyttämämme (very) high speed -junat normaalisti kustantavat. Kyllähän se meininki siellä onkin vähän erilaista kuin VR:n vempeleissä, kun jokaisella sisäänkäynnillä on ovimies toivottamassa tervetulleeksi ja matkan aikana voi katsella vaikkapa elokuvia junan näytöltä. Matka Madrid- Barcelona kesti van kaksi ja puoli tuntia, etäisyyshän on se 618 km. 

Barcelonassa viihdyimme viikonlopun yli ja reissuun sisältyi niin perusnähtävyydet kuin islantilaiset kotibileetkin. Kaiken kaikkiaan Barcelona on kaunis arkkitehtuuriltaan ja merenranta suuri etu, mutta muutoin Madrid voittaa tämän turistirysän milloin vain. Toisin kuin Madridissa, englantia puhuttiin joka puolella, turisteille yritettiin tyrkyttää milloin mitäkin ja hintataso oli korkeampi. Tämän lisäksi esimerkiksi kivoja pikkukahviloita oli todella vaikea löytää. Barcelonalaiset itse luonnollisesti pitävät kaupunkiaan aivan ylivoimaisena ja Madridia kuvailivatkin "liian espanjalaiseksi", mitä se ikinä sitten tarkoittaakin. ;) 

Park Güell, Barcelona

Flunssailuni ei ymmärrettävästi antanut periksi Barcelonassa touhutessakaan, joten heti reissun jälkeen hakeuduin lääkäriin. Saamani neuvot lääkärissä käymiseen sisälsivät kaukana sijaitsevien sairaaloiden ensiavussa odottelua, vakuutusyhtiön maksusitoumuksen pyytämistä ja valmistautumista siihen, että maksaa täytyy joka tapauksessa. Tämä vaihtoehto ei kuulostanut erityisen houkuttelevalta, joten onnea kokeillakseni marssin omalla kotikadullani sijaitsevalle MadridSaludin terveysasemalle anomaan pienen pientä lääkäriaikaa. Minulla kävi hyvä tuuri ja sain vastaanottotiskillä herttaisen naishenkilön minua palvelemaan ja vaikka hän sanoikin, että eurooppalaisen sairaanhoitokortin kanssa kuuluisi "periaatteessa" mennä vain urgencias -osastoille, soitti hän kuitenkin pian lääkärille yläkertaan, josko tämä ottaisi minut piakkoin vastaan. Olin jännittänyt, kuinka saan asiat hoidettua espanjaksi, mutta tämä rouva vain kehui kielitaitoani ja toivotti pikaista paranemista. Oi! Lääkärille todella pääsin ja vaikka herra puhui vähintäänkin yhtä nopeasti ja epäselvästi kuin kirjoitti, oli diagnoosi kuitenkin sama kuin omani; poskiontelontulehdushan se siellä. Kymmenen päivän antibiootit tekivät tehtävänsä ja koko hommalle tuli hintaa vain lääkkeet, kymmenen euroa. On tuo eurooppalainen sairaanhoitokortti ihan kelpo väline olla olemassa. 

Viimeisin tähän väliin mahtunut reissuni suuntautui Brysseliin, mihin lähdin 15 hengen eri suomalaisten yliopistojen opiskelijoista koostuvassa porukassa suomalaisen MEP:n kutsumana vieraana. Tutustuimme Euroopan unionin toimielimiin ja näimme ja koimme yhtä sun toista mielenkiintoista. Pelkästään tästä matkasta voisin kirjoittaa useamman sivun, mutta en halua pitkästyttää teitä sillä :D Reissua oli suunniteltu jo viime talvesta lähtien ja opiskelijan iloksi se oli Euroopan parlamentin rahoittama. Ideana oli, että reissusta saisi tutkimuksellista hyötyä ja inspiraatiota EU-aiheisiin graduihimme. Neljän päivän reissun aikana ehdimme EU-kuplan lisäksi tutustua myös Brysseliin muutoin, ja mukavaa oli nähdä niin Suomessa, vaihtokohteissa kuin ihan Brysselissäkin asuvia tuttujani! Kaupunki oli minulle jo entuudestaan melko tuttu, mutta kyllähän ne vohvelit ja suklaat kertaalleen maistuivat. Kauneudellaan Bryssel ei häikäise, kyllä se unionin kompleksi ehdottomasti tutustumisen arvoisin alue tässä kohteessa on. 

Euroopan parlamentti

Nyt tuli tarinaa ja vielä olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta säästetään ensi kertaan! Innolla odotan ensi viikolla tänne saapuvaa siskoa, 20 astetta lähenteleviä kelejä (hoppas) ja tietenkin noita lukuisia deadlineja, heh. Joskohan lähtis taas pikkureissulle ja olisi ajattelematta sitä, mitä pitäisi tehdä? ;) Ehkä ei, nyt on otettava itseä niskasta ja kiinni ja pistettävä esitelmät ja esseet tulille, hasta luego!

Disfruta de la vida, es más tarde de lo que crees

Jaahas, tulipa pitkä ja vähän vähemmän luova tauko tähän väliin. Lokakuuta vedellään jo puolessa välissä, viimeksi kirjoittelin syyskuun lopussa. Voi niitä aikoja! Jatkuvasti mieleeni tulee ajatuksia, mitkä etukäteen suunnittelen blogiin kirjoittavani, mutta luonnollisesti unohdan ne ennen kuin pääsen lähellekään näppäimistöä. Täysin mahdoton ajatus on tietysti kirjoittaa noita aatoksia etukäteen ylös. Jonkinlaista sillisalaattia siis taas kerran luvassa.

Parit viikonloput on tässä ehtinyt vierähtää, viime viikonloppuna sain tänne ensimmäisen Madrid -vieraani! Useille teillekin varmasti tuttu Anim (tai mistä minä tiedän, kuka tätä lukee) tuli Belfastista tänne ihmettelemään espanjalaista elämäntyyliä. Vietettiinkin tehokas pidennetty viikonloppu ajatuksella aamusta liikkelle ja myöhään illalla kotiin jalat hapoilla. Täällä se käveleminen lähtee aina vähän käsistä (tai jaloista?) ja lenkit vaan pitenevät ja paisuvat suunnitelmien ulkopuolelle. Aina löytyy jotain ihanaa uutta. Oli mahtavaa päästä näyttämään nyt jo rakasta kaupunkia toiselle ja tuntuihan tuo vieraskin nauttivan. No, mikäs siinä ollessa, kun hellettä on +27 astetta ja kylmiä huurteisia saa nauttia ihan luvan kanssa vaikka aamupäivällä paikalliseen tyyliin. Sille tielleen muuten jäikin meidän helteet, nyt päivälämpötilat liikkuvat parinkympin molemmin puolin. Hauska oli vähän kierrellä turistikohteita, kun niissä käyntiä olen säästänyt juurikin vieraiden varalle. Vierailimme esimerkiksi Palacio Realissa ja upealla seitsemännen kerroksen näköalapaikalla Circulo de Bellas Artesissa. Kyseinen pytinki sijaitsee ihan Gran Vían Retiron puoleisessa päässä ja näköalakokemus maksaa kolme euroa. Suosittelen! Sunnuntaina otimme junan 70 kilometrin päässä Madridista sijaitsevaan Toledon keskiaikaiseen kaupunkiin. Kaunis ja lämmin päivä oli omiaan maisemista nauttimiseen. Turistikammoisen tuonne ei tosin kannata lähteä, vanhan kaupungin keskusta saattaa aiheuttaa hengenahdistusta.

Circulo de Bellas Artes

Tämä viikonloppu sitten onkin mennyt lataillessa ja opiskellessa. Viikonlopun tavoitteena on ollut taas päästä vähän urheilun ja opiskelun makuun, melko hyvin tässä onnistuttiinkin. Perjantaina 12.10. oli muuten paikallinen fiesta, jonka syytä kukaan ei tiedä tai muista, heh. Tärkeintä oli, että oli kansallinen vapaapäivä ja sai juhlia Espanjaa ja espanjalaisuutta. Muuten viikkoihini on mahtunut taas perinteisesti juhlia, lounaita ja chillailua kaiken sen opiskeluhelvetin keskellä. En ole varmaan sen suuremmin opiskeluista täällä nyt puhunutkaan, mutta tosiaan mitään idealistisia kolmen päivän viikonloppuja ei kalenteriin siunaantunut, vaan saan ravata Getafessa viidesti viikossa. Kielellisesti kurssini ovat painottuneet syys-lokakuussa englantiin ja marras-joulukuussa espanjaan. Vinkkinä kuitenkin teille, jotka joskus vuosien saatossa googletatte Universidad Carlos III de Madrid -kokemuksia ja blogiini eksytte, että jos et osaa espanjaa, älä harkitse ottavasi valtio-opin kursseja yliopistossamme edes englanniksi. Meidän materiaalit on nimittäin usein paikallisella kielellä ja luennoitsijat puhuvat välistä espanjaa. Tietääkseni tänne ei juuri suoria valtio-opin vaihtopaikkoja olekaan, itsekin keplottelin itseni sosiologian paikalla tänne. Ja nuo englanninkieliset kurssinihan ovat tosiaan suunnattu pitkälti paikallisille opiskelijoille ja yli puolet porukasta onkin espanjalaisia. Esimerkiksi Comparative Politics -kurssin yhtenä agendana on opettaa poliittista puhekieltä englanniksi. Tsemppiä vaan teille, englanti ei tunnetusti (ja ihan oikeastikaan) ole täkäläisten vahvimpia puolia nuorisonkaan keskuudessa. Pakko liittää oheen yksi tilannetta äärimmäisen hyvin havainnollistava video:

Vaikka ihan kotoisasti Euroopassa ollaankin, niin ei täällä ihan oikeasti voi monessakaan paikkaa asioita englanniksi hoitaa, se on hyvä pitää mielessä. Minua se ei tietenkään haittaa, koska kielen opettelu oli varmastikin se suurin syy tänne tulooni! Opiskeluista vielä sen verran, että tämä mitä Wikipediassa lukee yliopistomme kohdalla on totta vähintäänkin tuon viimeisen toteamuksen kohdalla: "It is well known for the quality of its teaching and academic research, its international orientation and its higher than average study workload."  Luulin nimittäin yhdellä kurssilla lähinnä hyväksi vitsiksi, että meidän pitää läsnäolopakon, tuntiosallistumisen, debattitöiden ja tentin lisäksi tehdä  40- ja 25 -sivuiset esseet. Ja se ei ollut vitsi. Välillä itkettäisi, välillä naurattaisi ja minulla onkin käynyt juuri niin, kuten tällaisissa tilanteissa helposti käy. Olisi niin paljon hommia, ettei tiedä mistä sitä aloittaisi, joten olen aloittamatta ollenkaan. Juon teetä ja kirjoitan blogia, mucho mejor.

Huomenna alkaa jo uusi viikko ja perjantain otankin vapaaksi, koska lähden reissuun tällä kertaa itse. Saludos <3

Domingo

Olenpa kovin kekseliäs näiden otsikkojeni kanssa. Tässä tapauksessa otsikko on kuitenkin varsin kuvaava, sillä tänään on ollut todellinen sunnuntaifiilis. Raukean leppoisa, pikkuisen väsynyt, mutta hyvä. Sunnuntait ovat ehkä parhaita päiviä nauttia Madridista, sillä silloin kaikki ovat liikkeellä. Kahvilat, ravintolat, cervezeriat ja churreriat ovat pullollaan sunnuntaistaan nauttivia madridilaisia ja puheensorina kuuluu kauas. La Latinan alueella järjestetään joka sunnuntai suuri suosittu ulkoilmatori El Rastro, minkä ensimmäiset kojut lähtevät jo ihan naapuristani Ronda de Toledolta. Paras tapa nauttia näistä sunnuntaipäivistä lienee perheen parissa tai kullan kainalossa, mutta minä tein tänään nautinnollisen ihanan usean tunnin kävelylenkin ympäri kotikaupunkiani raikkaan rapsakassa +18 asteen tyynessä syysilmassa aivan itsekseni, pitkästä aikaa. Postauksen kuvat ovat tämänpäiväisiä, matkan varrelta otettuja.

Mitäs muuten olen puuhannut viimeisen kymmenen päivän aikana? Luentoja, lounaita, musiikkia, kulttuuria, huikeita juhlia ja kotona oleilua kämppisten kanssa. Olen nauttinut esimerkiksi siitä, että lounastaa ei Madridissa tarvitse ilman viiniä maanantaisinkaan ja olen oppinut sen, että juhlista kannattaa lähteä vasta aamukuudelta, jotta pääsee metrolla kotiin. Säästää katsokaas taksikulut. Suomessa olin varma, että alan olla liian vanha baarimeininkeihin ja nautin mieluummin vain lasin tai pari viiniä hyvässä seurassa. Edelleen preferoin jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta voi kyllä se Madridin yöelämä on maineensa veroista, Euroopan parasta. Olen päässyt testaamaan jo useammat klubivaihtoehdot ja perus onnelameininkiä ja nauhalta soivaa Nrj-musiikkia ei ole luojan kiitos  tarjolla, suurin osa klubeista on oikein laadukkaita ja lavat valtaavat loistavat keikkailevat dj:t. Baaritiskillä ei roikuta (eikä kannata, klubihinnat ovat korkeat) eikä istumatiloja juurikaan löydy, vaan tarkoitus on tanssia aamuun asti. Klubit sulkevat ovensa liukuvasti noin kello 6:30 jälkeen, mistä suunnataan jatkoille ja tämän jälkeen aamupalachurroille. Niin tai näin, ei tätä tällä iällä jaksa kuin noin kerran viikossa. Pitäähän sitä nukkuakin. Mukavia istuskelupaikkoja ja tavernoita on onneksi tarjolla runsaasti ja hyvää Riojan punaviiniä saa missä vain. Erinäisiä ravintoloita Madridissa on yli 2000 kappaletta, jokaiselle todellakin jotakin. Kuuleman mukaan espanjalaiset nukkuvat keskimäärin kaksi tuntia vähemmän yössä kuin muut eurooppalaiset, ei ole muuten vaikea uskoa. En tosin ymmärrä, mistä se kaksi tulee, viisi lieneisi lähempänä totuutta.

Viime viikonlopusta sen verran, että vierailtiin islantilaisen Theódóran ja muutamien muiden tuttujen kanssa teatterissa katsomassa flamencomusikaali Carmen Teatros del Canalissa (metro: Canal). Suuri sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja tunnelma mainio. Koimme itsemme tosin hieman alipukeutuneiksi, espanjalaisrouvat olivat niin viimeisen päälle fiineinä teatteriin saapuessaan. Flamenco on alunperin lähtöisin Andalusian alueelta, mutta nykyisin Madridia pidetään Espanjan flamenco-keskuksena. Hauskana nippelitietona mainittakoon, että flamenco on peräisin jo 1400-luvulta ja sen nähdään syntyneen vuoristoalueilla, minne ihmiset pakenivat kaupungeista uskonnollisten ja etnisten vainojen vuoksi. Flamenco on siis yhdistelmä usean kulttuurin piirteitä ja se jaetaankin yli 50 alalajiin. Madridista löytyy lukuisia ravintoloita, joissa voi seurata flamencoesitystä lähes joka ilta. Periaate kuulema on, että esitykselle annetaan vain aloitusaika ja loppua voi tietää, esiintyjät jatkavat tanssiaan niin kauan kuin jaksavat. Flamenco on hyvin intohimoista, voimakasta ja teatraalista, mitä on helppo uppoutua seuraamaan. Itse pidin Carmenista kovasti, mutta seurassamme olleet miespuoliset henkilöt yllättäen kokivat esityksen hieman tylsäksi, sisälsihän se vain tanssia ja musiikkia. Turisteille suunnattuja flamenco-esityksiä löytyy Madridista runsaasti, mutta itse preferoin tällaista hieman autenttisempaa vaihtoehtoa. Esitys oli Carmenin final show, kesti parisen tuntia ja maksoi 18 euroa, hyvin opiskelijaystävällistä siis. Ohessa hyvä traileri musikaalista, vieläkin meni kylmät väreet katsoessa. 

Koska suomalaisia ollaan, niin säästähän on aivan pakko puhua. Lämpötilat tippuivat tälle viikolle tultaessa 10 astetta yhdessä päivässä ja voi että palelti. Olen asunut täällä nyt kuukauden ja kertaakaan ei ole tarvinnut sateesta kärsiä, paitsi toissapäivänä. Perjantai oli traaginen päivä Espanjassa, etelämmässä kymmenisen ihmistä sai surmansa myrskytulvien vuoksi. Myrskyn rippeet ulottuivat Madridiin asti, illalla sateessa hytisten kaupungilla kävellessämme eteneminen oli välillä mahdotonta kovien puuskien takia ja sateenvarjoista oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Sateet ovat nyt kuitenkin taakse jäänyttä elämää ja ensi viikolla on luvassa taas aurinkoa ja +24. Kelpaa lokakuun keliksi!

Ylihuomenna alkaa kielikurssi ja muutenkin tiedossa yhtä sun toista mukavaa. Ihmettelen muuten aika lailla, jos joku jaksoi lukea tämän postauksen loppuun asti, pisteet teille! Palailen ensi viikolla, besos!

Casi tres semanas

Huomenna olen ollut madridilainen jo kolme viikkoa. Tuntuu, että olisin asunut Madridissa aina, toisaalta muistan hyvästit Helsinki-Vantaan lentokentällä vielä varsin elävästi. Tiedän, että lähiviikkoina reissatessani Madridista hetkeksi pois, tuntuu tänne taas tutulta ja turvalliselta palata. Madrid on nyt minun kotini.

Luennot ovat kohta rullanneet jo kaksi viikkoa, tämän viikon alussa sai tehdä muutoksia kurssivalintoihinsa ja kyllähän niitä tulikin tehtyä. Jos jotain opin, niin ensi lukukaudelle käytän kursseihin tutustumiseen ja aikataulujen suunnitteluun huomattavasti tätä enemmän aikaa. En voi ymmärtää, miten kaikki kiinnostavat valtio-opin kurssit voivat olla aina tiistaina ja torstaina kello 13-15. Logic? Täällä ilmottautumisten kanssa täytyy myös olla todella haukkana, ryhmät ovat pieniä ja parhaat kurssit täyttyvät hetkessä. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen ja näillä mennään. Innolla odotan parin viikon päästä alkavan kielikurssin alkamista! Tuo kieliasia on muutenkin jännä, miten sitä välillä pystyykin käymään espanjaksi ihan hyviä keskusteluja ja kaikki sujuu hyvin, mutta sitten toisinaan kielen ja aivojen yhteistyö tuntuu menevän totaaliseen error-tilaan. Mielensisäisiä lukkoja. Mutta tiedän ainakin, mitä tulen työstämään kielikurssilla: aikamuotoja! Puolet puhumiseen käytetystä ajasta kun menee edelleen miettiessä, missä aikamuodossa jokin asia tulikaan sanoa ja mikä pääte siihen pitikään lisätä. Huoh.

Olen ollut nyt viitisen päivää kovassa, lähes kaikkia täällä kiertäneessä flunssassa. Omalla kohdallani se tietysti tarkoittaa jatkuvaa pelkoa poskiontelontulehduksista, lääkäriin en nyt välttämättä haluaisi heti kolmantena viikkonani täällä joutua. Olen vakaasti sitä mieltä, että vilustuin, kun lämpötila laski eräänä päivänä noin 25 asteeseen viime viikolla ja se tuntui viileältä. Kukaan täällä ei usko, että olen Suomesta, sillä mielestäni +30 on ihan sopiva lämpötila, ei ollenkaan liikaa. Tauti on tietysti rajoittanut myös menemistä, mikä on sääli, sillä kaikkea olisi ja paljon. Olen kuitenkin huomannut, että jatkuvan uusiin ihmisiin tutustumisen ja uusien suhteiden luomisen sijaan kehitän mieluummin suhteitani niihin, joihin olen jo tutustunut. Saan siitä itselleni paljon enemmän irti. Madrid on suuri kaupunki, yliopistommekin varsin kookas ja vaihtareita on hurjasti - ihmiset eivät täältä tutustumalla lopu. Iltojen aikana tulee juteltua useiden amigojen kanssa, mutta tämän jälkeen on mahdollista, ettet tapaa heitä enää koskaan (ellet sitten samantien lisää heitä älypuhelimellasi fb-kavereiksi, hah). Maaklikkiytymisiäkin on meillä päin paljon, mutta yhteenkään suomalaiseen en ole vielä yliopistollamme törmännyt, joten siitä ei liene minun kohdallani pelkoa! Muutamia espanjalaiskontakteja on sen sijaan syntynyt. Hyviä, samanoloisia tyyppejä on onneksi kaiken hektisyyden keskeltä löytynyt ja suurella innolla odotan, mitä tuleva vuosi pitää sisällään. 

Viime viikonloppuna juhlittiin muuten synttäreitäni, päivä oli oikein onnistunut! Olen syntynyt Meksikon itsenäisyyspäivänä, kyseisen päivän juhlallisuudet olivat huimat Madridissakin ja ilmainen cerveza virtasi. Meksikolaisten vaihtarikavereiden vanavedessä juhliin päädyttiin, kyllä kannatti! Nyt toivon kovasti vaan parantumistani, jotta tulevan viikonlopun kulturellit suunnitelmat toteutuisivat. Kuvituksena pari otosta synttäripäivältäni, hasta luego!

La vida rutinaria

Elämä Madridissa alkoi maistua ensimmäistä kertaa arjelta tänään, kun luennot pyörähtivät käytiin. Tähän asti päivät ovat koostuneet pitkälti siitä, mitä milloinkin on huvittanut tehdä. Suurin osa ajasta on ehdottomasti mennyt kiertelyyn ja uuteen asuinympäristöön tutustumiseen, toisinaan päämäärättömästi, toisinaan tarkoituksenmukaisemmin. On levätty puistossa, on käyty syömässä, on istuttu viinilasillisella - oltu vain. Tänään herätyskello kuitenkin muistutti olemassaolostaan ja oli aika lähteä yliopistolle.

Calle de Toledo, kotikatu

Tämä eka viikko on tosiaan vielä pitkälti erilaisiin kursseihin tutustumista, lukujärjestyksessäni komeilikin tänään "Economics of the European Integration" (once again) ja "Spanish politics". Huomenna luvassa olisi "Comportamiento y actores políticos" ja "Gobierno y políticas públicas". Saa nähdä, ottaako paikallisella kielellä opiskelu tuulta alleen ja miltä kurssit vaikuttavat noin ylipäätään. Opiskeluoikeushan minulla on valtio-opin lisäksi oikeustieteisiin, taloustieteisiin ja sosiologiaan. Kiinnostavalta vaikutti jo ensimmäisenä päivänä, tykkäsin huomattavan paljon tuosta Espanjan poliittista historiaa ja nykyaikaa käsittelevästä kurssista. Proffa on aikamoinen persoona, hän julisti heti alkuun haluavansa kaikkien niiden henkilöiden poistuvan salista, jotka eivät tunne Espanjan poliittista systeemiä. En voi kehua olevani missään suhteessa asiantuntija tässä teemassa, mutta eikös tänne oppimaan tultu? Käytiin siinä sitten pikaisesti läpi jo maan historiaa ja Francon aikaa samalla muita Euroopan valtioita sivuten. Eturivissä istuva Aino joutuikin kuumille kiville, kun proffa alkoi innostumaan Suomesta. Sain vastata jos jonkinmoisiin kysymyksiin ja kyllä siinä hiki valui otsalta (eikä pelkästään 30 asteen helteen vuoksi), kun alkoi vuosilukutenttaus aina itsenäistymisestä lähtien. Selvisin kuitenkin jotakuinkin kunnialla ja taidan ensi kerralla mennä hieman taaemmaksi istumaan... 

Kaikki valitsemani kurssit ovat kuuden opintopisteen laajuisia ja kestävät tämän lukukauden syyskuusta tammikuuhun. Kurssit ovat noin ylipäätään UC3M:ssä haastavia, yliopistomme onkin tästä kuuluisa. Todellisuus iski vasten kasvoja jo tänään, kun proffat luettelivat litanioitaan esseistä, tenteistä, välitenteistä, debateista, ryhmätöistä, presentaatioista, seminaarityöskentelystä ja projekteista. Hiljaiseksi veti. Jospa tästä nyt kuitenkin selvitään? Tietoisesti en aio ahmia turhan paljon kursseja itselleni ja viikonloppuni haluan pitää kolmipäiväisinä, jotta reissaamaankin pääsee ;)

Toinen elämää normalisoiva asia tässä päivässä oli internetin taianomainen ilmaantuminen asuntoomme! Viikonloppuna kaveriksemme asumaan saapunut espanjalaistyttö pistikin tohinaksi ja heti aamusta löysin oven takaa kaapeleiden asentamista suunnittelemaan tulleen Vodafone-miehen. Alkuillasta yliopistolta tultuani toimi nettikin jo ja kyllähän tämä kummasti elämää helpottaa. Vaikka yllättävän hyvin sitä pärjäsi ilmankin, onhan nuo kirjastot ja nettikahvilat keksitty. Jotkin asiat siis jopa täällä Espanjassa järjestyvät ajallaan, tuli sekin nyt todistettua, heh. Yritän olla nyt jaarittelematta tähän hätään sen pitemmin, tuskin näitä muutenkaan kukaan jaksaa elämää suuremmalla innostuksella lueskella, paitsi ehkä äiti (<3). Kuvituksena pari kuvaa kotikadultamme. ¡Hasta pronto!

Huh

Tämä blogi piti aloittaa jo Suomesta käsin, ensimmäisenä Madrid-päivänä tai viimeistään ensimmäisen viikonlopun aikana. Huomenna olen ollut täällä jo viikon, nyt vihdoin myös blogini on syntynyt. Blogini tarkoitus on jakaa tuntoja madridilaistumisesta läheisille ja toimia jonkinsortin vaihtoraporttina JY:lle. Saapa nähdä, millainen kombinaatio näistä syntyy. Taustatietoa sen verran, että tarkoituksenani on vaihto-opiskella valtio-oppia ja muuta mukavaa lukuvuoden 2012-2013 ajan Universidad Carlos III de Madridissa. Luennot starttaavat vasta ensi viikolla, joten jätetään nämä tylsät opiskelulöpinät suosiolla tuonnemmaksi.

Saavuin Madridiin sinisin siivin viime perjantaina. Lento sujui tiiviisti venäläisen herrasmiehen ja espanjalaisnuorukaisen välissä. Nuori mies oli osa poikaporukkaa, jotka ihan suvereenisti puhuivat minusta espanjaksi lennon aikana luullen, että en ymmärrä. Leikin tietysti autuaan tietämätöntä kyseisestä keskustelusta, sen verran kiinnostavaa settiä tuli. Ilmeet olivat aika makoisat, kun loppulennosta kaivoin espanjankielisiä yliopiston papereita esiin ja aloin täyttelemään, heh. Samankaltainen tilanne kävi eräänä päivänä puistossa, nuoret tummahipiäiset espanjattaret kun olivat kovaan ääneen huolissaan vaalean ihoni aurinkoherkkyydestä. Su piel es como leche! Paikalliset eivät selvästikään ajattele, että saatan ymmärtää heitä tai sitten he eivät vain välitä.

Olin tilannut jaettavan taksin etukäteen lentokentältä asunnolle myöhäinen ilta kun oli ja matkalaukut painoivat kuin kaikki syntini yhteensä. Koin siis parhaaksi jättää julkisilla taiteilut väliin kaupungissa, johon tulin ensi kertaa. Lentokenttä on kuitenkin äärimmäisen hyvin kytketty niin metro-, bussi- kuin junaverkostoonkin, vieraille tiedoksi ;) Asunnon olin vastoin kaikkia neuvoja ja tervettä ihmisjärkeä hommannut etukäteen, ja tällä kertaa riski kannatti. Asun ihanalla Puerta de Toledon alueella 10 minuutin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Erittäin iloinen olenkin, etten ihan ydinkeskustaan päätynyt, meininki on turismin takia siellä todella erilaista kuin täällä rauhallisella, burgerkingeistä ja macdonaldseista rauhoitetulla alueella. Tosin koska meidän kämpällä ei ole vielä nettiä ja naapurin kirjasto on auki vain arkipäivisin, voisi yksi wi-fillä varustettu Starbucks olla kuitenkin ihan jees. Ihana vuokraemäntämme Julia tuli minua vastaan asunnolle, jonka eteen taksikuski minut tiputti kyydistä. Julia ei osaa sanaakaan englantia ja puhuu vielä enemmän ja nopeammin kuin minä (ette kyllä ehkä usko), mutta ihan hyvin ymmärsimme toisiamme. Koska kaupat olivat jo tuohon aikaan kiinni, toi hän minulle vähän maitoa, keksejä ja chorizoa iltapalaksi. Ensimmäiset kaksi yötä vietin suuressa asunnossamme yksin, kunnes ranskalainen Alexandra saapui. Hänen kanssaan olenkin viettänyt tiiviisti aikaa nyt, kun muihin opiskelijoihin ei ole vielä ehtinyt juuri tutustua. Kaksi muuta kämppistämme saapunevat lähipäivinä.

Tuntuu kuin olisin ollut Madridissa jo paljon kauemmin kuin nämä kuusi päivää. Olen haltioituneena kävellyt ympäri keskustan aluetta kaikella vapaa-ajallani ja välillä miettinyt, asunko nyt ihan oikeasti täällä. Välillä olen vähän eksynyt ja välillä olen kävellyt jalat niin rakoille, että on ollut parasta ottaa metro takaisin kotiin. Metroverkosto onkin täällä loistava, asuntoni vierestä löytyy onneksi kaksikin asemaa. Yliopistolle Getafeen menen junalla, mikä ensimmäisen kokemuksen perusteella oli metroakin miellyttävämpi vaihtoehto. Nopeaa, helppoa ja edullista. Yliopistolla kävimme maanantaina, jolloin oli tervetulopäivä uusille opiskelijoille. Meaning: kuuntele tylsät puheet ja jonota 6 tuntia erinäisiä dokumentteja. Success. Opiskelijakortit ja ah-niin-tarpeelliset läsnäolotodistukset tuli kuitenkin saatua ja ensimmäiset silmäykset järkyttävän suureen kampukseemme otettua. Hyvältä vaikutti kaikin puolin. Kurssivalinnatkin tuli jo tehtyä, täällä on niinkin  paska  kätevä systeemi, että meillä on kolme päivää aikaa tehdä kauden kurssivalinnat, viikko aikaa käydä kyseisillä kursseilla ja sen jälkeen kaksi päivää aikaa tehdä muutoksia. Sen jälkeen on vaan no can do, jos ei miellytä. Saa nähdä, miten pian tulee Korppia ikävä...

Kuvia ja kaikkee pientä kivaa tulossa pian, näillä alkujorinoilla nyt kuitenkin käynnistetään tää homma, bienvenidos!!