Domingo

Olenpa kovin kekseliäs näiden otsikkojeni kanssa. Tässä tapauksessa otsikko on kuitenkin varsin kuvaava, sillä tänään on ollut todellinen sunnuntaifiilis. Raukean leppoisa, pikkuisen väsynyt, mutta hyvä. Sunnuntait ovat ehkä parhaita päiviä nauttia Madridista, sillä silloin kaikki ovat liikkeellä. Kahvilat, ravintolat, cervezeriat ja churreriat ovat pullollaan sunnuntaistaan nauttivia madridilaisia ja puheensorina kuuluu kauas. La Latinan alueella järjestetään joka sunnuntai suuri suosittu ulkoilmatori El Rastro, minkä ensimmäiset kojut lähtevät jo ihan naapuristani Ronda de Toledolta. Paras tapa nauttia näistä sunnuntaipäivistä lienee perheen parissa tai kullan kainalossa, mutta minä tein tänään nautinnollisen ihanan usean tunnin kävelylenkin ympäri kotikaupunkiani raikkaan rapsakassa +18 asteen tyynessä syysilmassa aivan itsekseni, pitkästä aikaa. Postauksen kuvat ovat tämänpäiväisiä, matkan varrelta otettuja.

Mitäs muuten olen puuhannut viimeisen kymmenen päivän aikana? Luentoja, lounaita, musiikkia, kulttuuria, huikeita juhlia ja kotona oleilua kämppisten kanssa. Olen nauttinut esimerkiksi siitä, että lounastaa ei Madridissa tarvitse ilman viiniä maanantaisinkaan ja olen oppinut sen, että juhlista kannattaa lähteä vasta aamukuudelta, jotta pääsee metrolla kotiin. Säästää katsokaas taksikulut. Suomessa olin varma, että alan olla liian vanha baarimeininkeihin ja nautin mieluummin vain lasin tai pari viiniä hyvässä seurassa. Edelleen preferoin jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta voi kyllä se Madridin yöelämä on maineensa veroista, Euroopan parasta. Olen päässyt testaamaan jo useammat klubivaihtoehdot ja perus onnelameininkiä ja nauhalta soivaa Nrj-musiikkia ei ole luojan kiitos  tarjolla, suurin osa klubeista on oikein laadukkaita ja lavat valtaavat loistavat keikkailevat dj:t. Baaritiskillä ei roikuta (eikä kannata, klubihinnat ovat korkeat) eikä istumatiloja juurikaan löydy, vaan tarkoitus on tanssia aamuun asti. Klubit sulkevat ovensa liukuvasti noin kello 6:30 jälkeen, mistä suunnataan jatkoille ja tämän jälkeen aamupalachurroille. Niin tai näin, ei tätä tällä iällä jaksa kuin noin kerran viikossa. Pitäähän sitä nukkuakin. Mukavia istuskelupaikkoja ja tavernoita on onneksi tarjolla runsaasti ja hyvää Riojan punaviiniä saa missä vain. Erinäisiä ravintoloita Madridissa on yli 2000 kappaletta, jokaiselle todellakin jotakin. Kuuleman mukaan espanjalaiset nukkuvat keskimäärin kaksi tuntia vähemmän yössä kuin muut eurooppalaiset, ei ole muuten vaikea uskoa. En tosin ymmärrä, mistä se kaksi tulee, viisi lieneisi lähempänä totuutta.

Viime viikonlopusta sen verran, että vierailtiin islantilaisen Theódóran ja muutamien muiden tuttujen kanssa teatterissa katsomassa flamencomusikaali Carmen Teatros del Canalissa (metro: Canal). Suuri sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja tunnelma mainio. Koimme itsemme tosin hieman alipukeutuneiksi, espanjalaisrouvat olivat niin viimeisen päälle fiineinä teatteriin saapuessaan. Flamenco on alunperin lähtöisin Andalusian alueelta, mutta nykyisin Madridia pidetään Espanjan flamenco-keskuksena. Hauskana nippelitietona mainittakoon, että flamenco on peräisin jo 1400-luvulta ja sen nähdään syntyneen vuoristoalueilla, minne ihmiset pakenivat kaupungeista uskonnollisten ja etnisten vainojen vuoksi. Flamenco on siis yhdistelmä usean kulttuurin piirteitä ja se jaetaankin yli 50 alalajiin. Madridista löytyy lukuisia ravintoloita, joissa voi seurata flamencoesitystä lähes joka ilta. Periaate kuulema on, että esitykselle annetaan vain aloitusaika ja loppua voi tietää, esiintyjät jatkavat tanssiaan niin kauan kuin jaksavat. Flamenco on hyvin intohimoista, voimakasta ja teatraalista, mitä on helppo uppoutua seuraamaan. Itse pidin Carmenista kovasti, mutta seurassamme olleet miespuoliset henkilöt yllättäen kokivat esityksen hieman tylsäksi, sisälsihän se vain tanssia ja musiikkia. Turisteille suunnattuja flamenco-esityksiä löytyy Madridista runsaasti, mutta itse preferoin tällaista hieman autenttisempaa vaihtoehtoa. Esitys oli Carmenin final show, kesti parisen tuntia ja maksoi 18 euroa, hyvin opiskelijaystävällistä siis. Ohessa hyvä traileri musikaalista, vieläkin meni kylmät väreet katsoessa. 

Koska suomalaisia ollaan, niin säästähän on aivan pakko puhua. Lämpötilat tippuivat tälle viikolle tultaessa 10 astetta yhdessä päivässä ja voi että palelti. Olen asunut täällä nyt kuukauden ja kertaakaan ei ole tarvinnut sateesta kärsiä, paitsi toissapäivänä. Perjantai oli traaginen päivä Espanjassa, etelämmässä kymmenisen ihmistä sai surmansa myrskytulvien vuoksi. Myrskyn rippeet ulottuivat Madridiin asti, illalla sateessa hytisten kaupungilla kävellessämme eteneminen oli välillä mahdotonta kovien puuskien takia ja sateenvarjoista oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Sateet ovat nyt kuitenkin taakse jäänyttä elämää ja ensi viikolla on luvassa taas aurinkoa ja +24. Kelpaa lokakuun keliksi!

Ylihuomenna alkaa kielikurssi ja muutenkin tiedossa yhtä sun toista mukavaa. Ihmettelen muuten aika lailla, jos joku jaksoi lukea tämän postauksen loppuun asti, pisteet teille! Palailen ensi viikolla, besos!

Casi tres semanas

Huomenna olen ollut madridilainen jo kolme viikkoa. Tuntuu, että olisin asunut Madridissa aina, toisaalta muistan hyvästit Helsinki-Vantaan lentokentällä vielä varsin elävästi. Tiedän, että lähiviikkoina reissatessani Madridista hetkeksi pois, tuntuu tänne taas tutulta ja turvalliselta palata. Madrid on nyt minun kotini.

Luennot ovat kohta rullanneet jo kaksi viikkoa, tämän viikon alussa sai tehdä muutoksia kurssivalintoihinsa ja kyllähän niitä tulikin tehtyä. Jos jotain opin, niin ensi lukukaudelle käytän kursseihin tutustumiseen ja aikataulujen suunnitteluun huomattavasti tätä enemmän aikaa. En voi ymmärtää, miten kaikki kiinnostavat valtio-opin kurssit voivat olla aina tiistaina ja torstaina kello 13-15. Logic? Täällä ilmottautumisten kanssa täytyy myös olla todella haukkana, ryhmät ovat pieniä ja parhaat kurssit täyttyvät hetkessä. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen ja näillä mennään. Innolla odotan parin viikon päästä alkavan kielikurssin alkamista! Tuo kieliasia on muutenkin jännä, miten sitä välillä pystyykin käymään espanjaksi ihan hyviä keskusteluja ja kaikki sujuu hyvin, mutta sitten toisinaan kielen ja aivojen yhteistyö tuntuu menevän totaaliseen error-tilaan. Mielensisäisiä lukkoja. Mutta tiedän ainakin, mitä tulen työstämään kielikurssilla: aikamuotoja! Puolet puhumiseen käytetystä ajasta kun menee edelleen miettiessä, missä aikamuodossa jokin asia tulikaan sanoa ja mikä pääte siihen pitikään lisätä. Huoh.

Olen ollut nyt viitisen päivää kovassa, lähes kaikkia täällä kiertäneessä flunssassa. Omalla kohdallani se tietysti tarkoittaa jatkuvaa pelkoa poskiontelontulehduksista, lääkäriin en nyt välttämättä haluaisi heti kolmantena viikkonani täällä joutua. Olen vakaasti sitä mieltä, että vilustuin, kun lämpötila laski eräänä päivänä noin 25 asteeseen viime viikolla ja se tuntui viileältä. Kukaan täällä ei usko, että olen Suomesta, sillä mielestäni +30 on ihan sopiva lämpötila, ei ollenkaan liikaa. Tauti on tietysti rajoittanut myös menemistä, mikä on sääli, sillä kaikkea olisi ja paljon. Olen kuitenkin huomannut, että jatkuvan uusiin ihmisiin tutustumisen ja uusien suhteiden luomisen sijaan kehitän mieluummin suhteitani niihin, joihin olen jo tutustunut. Saan siitä itselleni paljon enemmän irti. Madrid on suuri kaupunki, yliopistommekin varsin kookas ja vaihtareita on hurjasti - ihmiset eivät täältä tutustumalla lopu. Iltojen aikana tulee juteltua useiden amigojen kanssa, mutta tämän jälkeen on mahdollista, ettet tapaa heitä enää koskaan (ellet sitten samantien lisää heitä älypuhelimellasi fb-kavereiksi, hah). Maaklikkiytymisiäkin on meillä päin paljon, mutta yhteenkään suomalaiseen en ole vielä yliopistollamme törmännyt, joten siitä ei liene minun kohdallani pelkoa! Muutamia espanjalaiskontakteja on sen sijaan syntynyt. Hyviä, samanoloisia tyyppejä on onneksi kaiken hektisyyden keskeltä löytynyt ja suurella innolla odotan, mitä tuleva vuosi pitää sisällään. 

Viime viikonloppuna juhlittiin muuten synttäreitäni, päivä oli oikein onnistunut! Olen syntynyt Meksikon itsenäisyyspäivänä, kyseisen päivän juhlallisuudet olivat huimat Madridissakin ja ilmainen cerveza virtasi. Meksikolaisten vaihtarikavereiden vanavedessä juhliin päädyttiin, kyllä kannatti! Nyt toivon kovasti vaan parantumistani, jotta tulevan viikonlopun kulturellit suunnitelmat toteutuisivat. Kuvituksena pari otosta synttäripäivältäni, hasta luego!

La vida rutinaria

Elämä Madridissa alkoi maistua ensimmäistä kertaa arjelta tänään, kun luennot pyörähtivät käytiin. Tähän asti päivät ovat koostuneet pitkälti siitä, mitä milloinkin on huvittanut tehdä. Suurin osa ajasta on ehdottomasti mennyt kiertelyyn ja uuteen asuinympäristöön tutustumiseen, toisinaan päämäärättömästi, toisinaan tarkoituksenmukaisemmin. On levätty puistossa, on käyty syömässä, on istuttu viinilasillisella - oltu vain. Tänään herätyskello kuitenkin muistutti olemassaolostaan ja oli aika lähteä yliopistolle.

Calle de Toledo, kotikatu

Tämä eka viikko on tosiaan vielä pitkälti erilaisiin kursseihin tutustumista, lukujärjestyksessäni komeilikin tänään "Economics of the European Integration" (once again) ja "Spanish politics". Huomenna luvassa olisi "Comportamiento y actores políticos" ja "Gobierno y políticas públicas". Saa nähdä, ottaako paikallisella kielellä opiskelu tuulta alleen ja miltä kurssit vaikuttavat noin ylipäätään. Opiskeluoikeushan minulla on valtio-opin lisäksi oikeustieteisiin, taloustieteisiin ja sosiologiaan. Kiinnostavalta vaikutti jo ensimmäisenä päivänä, tykkäsin huomattavan paljon tuosta Espanjan poliittista historiaa ja nykyaikaa käsittelevästä kurssista. Proffa on aikamoinen persoona, hän julisti heti alkuun haluavansa kaikkien niiden henkilöiden poistuvan salista, jotka eivät tunne Espanjan poliittista systeemiä. En voi kehua olevani missään suhteessa asiantuntija tässä teemassa, mutta eikös tänne oppimaan tultu? Käytiin siinä sitten pikaisesti läpi jo maan historiaa ja Francon aikaa samalla muita Euroopan valtioita sivuten. Eturivissä istuva Aino joutuikin kuumille kiville, kun proffa alkoi innostumaan Suomesta. Sain vastata jos jonkinmoisiin kysymyksiin ja kyllä siinä hiki valui otsalta (eikä pelkästään 30 asteen helteen vuoksi), kun alkoi vuosilukutenttaus aina itsenäistymisestä lähtien. Selvisin kuitenkin jotakuinkin kunnialla ja taidan ensi kerralla mennä hieman taaemmaksi istumaan... 

Kaikki valitsemani kurssit ovat kuuden opintopisteen laajuisia ja kestävät tämän lukukauden syyskuusta tammikuuhun. Kurssit ovat noin ylipäätään UC3M:ssä haastavia, yliopistomme onkin tästä kuuluisa. Todellisuus iski vasten kasvoja jo tänään, kun proffat luettelivat litanioitaan esseistä, tenteistä, välitenteistä, debateista, ryhmätöistä, presentaatioista, seminaarityöskentelystä ja projekteista. Hiljaiseksi veti. Jospa tästä nyt kuitenkin selvitään? Tietoisesti en aio ahmia turhan paljon kursseja itselleni ja viikonloppuni haluan pitää kolmipäiväisinä, jotta reissaamaankin pääsee ;)

Toinen elämää normalisoiva asia tässä päivässä oli internetin taianomainen ilmaantuminen asuntoomme! Viikonloppuna kaveriksemme asumaan saapunut espanjalaistyttö pistikin tohinaksi ja heti aamusta löysin oven takaa kaapeleiden asentamista suunnittelemaan tulleen Vodafone-miehen. Alkuillasta yliopistolta tultuani toimi nettikin jo ja kyllähän tämä kummasti elämää helpottaa. Vaikka yllättävän hyvin sitä pärjäsi ilmankin, onhan nuo kirjastot ja nettikahvilat keksitty. Jotkin asiat siis jopa täällä Espanjassa järjestyvät ajallaan, tuli sekin nyt todistettua, heh. Yritän olla nyt jaarittelematta tähän hätään sen pitemmin, tuskin näitä muutenkaan kukaan jaksaa elämää suuremmalla innostuksella lueskella, paitsi ehkä äiti (<3). Kuvituksena pari kuvaa kotikadultamme. ¡Hasta pronto!

Huh

Tämä blogi piti aloittaa jo Suomesta käsin, ensimmäisenä Madrid-päivänä tai viimeistään ensimmäisen viikonlopun aikana. Huomenna olen ollut täällä jo viikon, nyt vihdoin myös blogini on syntynyt. Blogini tarkoitus on jakaa tuntoja madridilaistumisesta läheisille ja toimia jonkinsortin vaihtoraporttina JY:lle. Saapa nähdä, millainen kombinaatio näistä syntyy. Taustatietoa sen verran, että tarkoituksenani on vaihto-opiskella valtio-oppia ja muuta mukavaa lukuvuoden 2012-2013 ajan Universidad Carlos III de Madridissa. Luennot starttaavat vasta ensi viikolla, joten jätetään nämä tylsät opiskelulöpinät suosiolla tuonnemmaksi.

Saavuin Madridiin sinisin siivin viime perjantaina. Lento sujui tiiviisti venäläisen herrasmiehen ja espanjalaisnuorukaisen välissä. Nuori mies oli osa poikaporukkaa, jotka ihan suvereenisti puhuivat minusta espanjaksi lennon aikana luullen, että en ymmärrä. Leikin tietysti autuaan tietämätöntä kyseisestä keskustelusta, sen verran kiinnostavaa settiä tuli. Ilmeet olivat aika makoisat, kun loppulennosta kaivoin espanjankielisiä yliopiston papereita esiin ja aloin täyttelemään, heh. Samankaltainen tilanne kävi eräänä päivänä puistossa, nuoret tummahipiäiset espanjattaret kun olivat kovaan ääneen huolissaan vaalean ihoni aurinkoherkkyydestä. Su piel es como leche! Paikalliset eivät selvästikään ajattele, että saatan ymmärtää heitä tai sitten he eivät vain välitä.

Olin tilannut jaettavan taksin etukäteen lentokentältä asunnolle myöhäinen ilta kun oli ja matkalaukut painoivat kuin kaikki syntini yhteensä. Koin siis parhaaksi jättää julkisilla taiteilut väliin kaupungissa, johon tulin ensi kertaa. Lentokenttä on kuitenkin äärimmäisen hyvin kytketty niin metro-, bussi- kuin junaverkostoonkin, vieraille tiedoksi ;) Asunnon olin vastoin kaikkia neuvoja ja tervettä ihmisjärkeä hommannut etukäteen, ja tällä kertaa riski kannatti. Asun ihanalla Puerta de Toledon alueella 10 minuutin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Erittäin iloinen olenkin, etten ihan ydinkeskustaan päätynyt, meininki on turismin takia siellä todella erilaista kuin täällä rauhallisella, burgerkingeistä ja macdonaldseista rauhoitetulla alueella. Tosin koska meidän kämpällä ei ole vielä nettiä ja naapurin kirjasto on auki vain arkipäivisin, voisi yksi wi-fillä varustettu Starbucks olla kuitenkin ihan jees. Ihana vuokraemäntämme Julia tuli minua vastaan asunnolle, jonka eteen taksikuski minut tiputti kyydistä. Julia ei osaa sanaakaan englantia ja puhuu vielä enemmän ja nopeammin kuin minä (ette kyllä ehkä usko), mutta ihan hyvin ymmärsimme toisiamme. Koska kaupat olivat jo tuohon aikaan kiinni, toi hän minulle vähän maitoa, keksejä ja chorizoa iltapalaksi. Ensimmäiset kaksi yötä vietin suuressa asunnossamme yksin, kunnes ranskalainen Alexandra saapui. Hänen kanssaan olenkin viettänyt tiiviisti aikaa nyt, kun muihin opiskelijoihin ei ole vielä ehtinyt juuri tutustua. Kaksi muuta kämppistämme saapunevat lähipäivinä.

Tuntuu kuin olisin ollut Madridissa jo paljon kauemmin kuin nämä kuusi päivää. Olen haltioituneena kävellyt ympäri keskustan aluetta kaikella vapaa-ajallani ja välillä miettinyt, asunko nyt ihan oikeasti täällä. Välillä olen vähän eksynyt ja välillä olen kävellyt jalat niin rakoille, että on ollut parasta ottaa metro takaisin kotiin. Metroverkosto onkin täällä loistava, asuntoni vierestä löytyy onneksi kaksikin asemaa. Yliopistolle Getafeen menen junalla, mikä ensimmäisen kokemuksen perusteella oli metroakin miellyttävämpi vaihtoehto. Nopeaa, helppoa ja edullista. Yliopistolla kävimme maanantaina, jolloin oli tervetulopäivä uusille opiskelijoille. Meaning: kuuntele tylsät puheet ja jonota 6 tuntia erinäisiä dokumentteja. Success. Opiskelijakortit ja ah-niin-tarpeelliset läsnäolotodistukset tuli kuitenkin saatua ja ensimmäiset silmäykset järkyttävän suureen kampukseemme otettua. Hyvältä vaikutti kaikin puolin. Kurssivalinnatkin tuli jo tehtyä, täällä on niinkin  paska  kätevä systeemi, että meillä on kolme päivää aikaa tehdä kauden kurssivalinnat, viikko aikaa käydä kyseisillä kursseilla ja sen jälkeen kaksi päivää aikaa tehdä muutoksia. Sen jälkeen on vaan no can do, jos ei miellytä. Saa nähdä, miten pian tulee Korppia ikävä...

Kuvia ja kaikkee pientä kivaa tulossa pian, näillä alkujorinoilla nyt kuitenkin käynnistetään tää homma, bienvenidos!!