A donde el corazón se inclina, el pie camina

Takana vajaa vuorokausi Madridia kuukauden Suomessa lomailun jälkeen. Neljä viikkoa hurahti hetkessä, ensimmäinen ja toinen tyytyväisenä kotimaata fiilistellessä, kolmas ja neljäs jo lähtöä silmällä pitäen. Madridia tuli ikävä. Olen kuitenkin tyytyväinen tuohon breikkiin, sain viettää kunnolla aikaa niiden ihmisten kanssa, joita tulee aina jo päivässä ikävä. Loma sisälsi satoja kilometrejä ajoa, kymmenkunta kaupunkia ympäri Suomen, paljon ruokaa, perhettä ja ystäviä sekä kohokohtana ihanan kummitytön ristiäiset! Huomasin kuitenkin, etten olisi ollut vielä lainkaan valmis lopettamaan Madrid -elämääni ja olen todella tyytyväinen päätökseeni viettää täällä kaksi lukukautta yhden sijaan.

Haikeat hyvästit tuli syyslukukauden ystäville jätettyä jo ennen joulua, vain muutamia heistä jäi tänne vielä tämän vuoden puolelle. Muutoksia kokee siis elämä täälläkin ainakin lähipiirin suhteen, myös uusia kämppiksiä on tullut lähteneiden tilalle. Positiivisin ajatuksin lähestyn uutta lukukautta, odotan hurjasti säiden lämpenemistä. Olo on kyllä nytkin kuin kevääseen tulleella Suomen talven jälkeen, vaikka talvihan se on edelleen täälläkin. Huomasin valonpuutteen Suomessa todella vaikuttavan vireystasooni, tänään sainkin kävelyllä ihailla vielä iltakuudeltakin Madridin kirkkaan sinistä taivasta ja nauttia noin kymmenestä lämpöasteesta. Espanjalaisittain tuo tosin ei ole paljoakaan, muualla maassa tavataankin sanoa, että Madridissa on yhdeksän kuukautta talvea ja kolme kuukautta helvettiä. No, minulle ainakin kelpaa tällainen talvi, sitä +40 asteen kesää en kyllä tosin ihan välttämättä halua kokea.

jouluvalaistusta

Viimeiset viikot ennen joululomalle lähtemistä sujuivat pitkälti samoissa merkeissä kuin edellisen postauksenikin aikoihin, kirjastoa ja ystäviä. Fiilisteltiin joulun tuloa ja Madridia ja koitettiin punnertaa viimeisetkin esseet valmiiksi. Kiirettä riitti ja aikataulut tuntuivat varsinkin viimeisellä viikolla kohtalaisen naurettavilta, mutta kaikesta selvittiin. Anninakin kävi moikkaamassa meitä Lissabonista viimeisenä viikonloppunani täällä. Aivan vihoviimeistä iltaani juhlin islantilaisruotsalaisbrittiläisessä seurassa ja ilta oli loistava! Tarkoitus oli ennen lentokentälle lähtöä seitsemältä aamulla käydä nukkumassa kämpällä jokunen tunti, mutta ilta vei taas mukanaan ja hyvin varhaisessa vaiheessa tuli selväksi, että nukkumaan ei kyllä jouda. Parempi niin, olisin varmasti nukkunut pommiin. Onneksi olin varannut lentokentälle menoon riittävästi aikaa, sillä jos joku on varmaa niin se, että espanjalaisiin aikatauluihin ei ole luottamista. Suora juna lentokentälle lähtee naapuristani puolentunnin välein, joten onneksi oli aikaa odotella sitä seuraavaa junaa edellisen vuoron jätettyä kokonaan tulematta.

Zombie bar Malasanassa 

Tämä viikko on Carlos III:ssa vielä tenttiviikko, ja omaan aikatauluunikin mahtuu niin opiskelua, tenttiä kuin uusien kurssivalintojenkin tekemistä (pientä juhlintaa unohtamatta). Aikataulut keväälle täytyy nyt todella suunnitella huolella ja ilmoittautumispäivänä aion olla haukkana varailemassa kursseja tasan kello yhdeksän aamulla, etten jää ilman. Tähän mennessä jo suorittamiini kursseihin olen arvosanoineen tyytyväinen. Hirvittäviä opintopistemääriä en syksyltä kahminut, mutta enemmän kuitenkin kuin sen odottamani viisi opintopistettä, heh. Palaan näihin vielä myöhemmin ja kerron sitten myös tulevan kevään opinnoistani.

Nyt ei ajatus kulje yhtään, lupaan olla aktiivisempi tässä hommassa ja palata asiaan vaikkapa jo ensi viikolla. Un abrazo!