La vida es aspirar, respirar y expirar 

Vaihtarielämä on maistunut taas niin ihanalta. Mitä nyt muutama päivä on tässä tullut tuskailtua flunssaa ja tenttejä (ihana yhdistelmä) lähinnä sängynpohjalla, mutta ei anneta sen häiritä! Edellisessä postauksessa läpikäymäni Malagan reissun jälkeen tulikin sitten viime viikolla lähtö aivan vastakkaiselle puolelle Espanjaa, pohjoiseen San Sebastianiin. Ja voi että rakastuin! Ja ei, en kehenkään niistä kaupungin tuhannesta surffarista, vaan itse paikkaan. Enkä ollut ainoa, vaan matkaporukkamme neljä muutakin suomineitoa kiintyivät San Sebastianiin vähintään yhtä mittavissa määrin. Ihastuksesta kertoo jotain ehkä se, että vaikka oli viileää ja vettä sateli suuren osan ajasta, jaksoimme silti jatkuvasti huokailla kaupungin suloisuudelle. Donostiassa kuulema sataa usein ja paljon, mutta se ei tuntunut baskimaan asukkaita masentavan. Toista se on Madridissa, missä jengi tuntuu suorastaan toimivan aurinkoenergialla. Pohjoisen ihmiset olivat superystävällisiä, ruoka ihanaa ja tunnelma hyvä. Monessa mielessä Ranskan rajan läheisyyden (20km) huomasi hyvin, mutta espanjalaisen rento surffarimeininki vei liian fiiniyden mennessään, vaikka San Sebastiania pidetäänkin yhtenä Espanjan posheimmista kaupungeista. Kaupungissa on Michelin -ravintoloitakin kuulemani mukaan neliökilometriä kohden eniten koko Espanjassa. En ihmettele. Meidän viikonloppumme suijui rentoillen, juhlien, syöden (tauotta), euroviisuillen ja kierrellen. Matkaa San Sebastianiin on Madridista viidestä kuuteen tuntia niin bussilla kuin junallakin, eikä hinnoissa ole suuria eroja. Matka tuntui tosin paljon tuota lyhyemmältä, kun Taru Sormusten Herrasta -henkisten maisemien katseluun sai kulumaan pohjoisen päässä hyvin aikaa. Pakko päästä uudestaan.

pintxos, San Sebastianin "tapas"

Madridissa on mm. juhlittu taas kerran suojeluspyhimyksiä, Fiestas de San Isidro valtasi kaupungin kymmeneksi päiväksi. Tämä tarkoitti konsertteja, taidetta, ilotulituksia, tanssia ja perinteitä. Pääsin parina iltana osallistumaan meininkeihin, ja juhlatunnelma oli kohdillaan. Madridilaiset osaavat ottaa kadut haltuun. Oikeastikin Madridin keskusta on aika pieni miljoonaväestöön nähden, joten aina kun jotain tapahtuu, koko city on tukossa. Tällainen festarointi on kyllä mieleeni, onneksi sitä on tiedossa lisää tulevina viikkoina. Muutenkin tuntuu, että kaikenlaisia menoja olisi nyt vaikka millä mitalla, kevät on ihanaa aikaa, mikäs sen parempaa kuin nauttia siitä illallisten, brunssien ja drinksuttelujen merkeissä. Huomenna sunnuntaina olisi tarkoitus testata musikaalibrunssia, siitä arviota myöhemmin. Kevät on kyllä sään puolesta sitten ottanut välillä taas takapakkia, Madridin ja yleisemmin koko Espanjan ilmasto on kokenut jotain identiteettikriisiä viime aikoina, mutta nyt näyttää taas oikein hyvältä. Ollaan saatu hämmästellä pari kertaa jo ukkostakin, harvinaista täälläpäin! Tosin sekoitin ukkoset ja ilotulitukset aika suvereenisti tuossa keskenään, raketteja kun ammuttiin Isidron aikaan vähän joka ilta.

Osa tenteistä on siis jo takana, vielä tulevina päivinä olisi puristettava pari tiukkaa tenttiä ja jokunen lopputyö kasaan. Vähän stressaa, kaveriani lainatakseni; "viikko aikaa pelastaa koko lukukausi". Toisaalta, olen vaan niin iloinen, että kohta pääsen nauttimaan viimeisistä viikoistani Madridissa ilman noita opiskeluahdistuksia. Olen tietenkin parhaani mukaan keksinyt kaikkea vielä tärkeämpää tekemistä vältelläkseni nenä kirjassa istumista, ja voinkin ylpeänä todeta onnistuneeni hyvin! Ennen tätä ärsyttävää flunssaa kävin esimerkiksi puntilla kasvattamasta hauista normaalia tiheämmin, minkä seurauksena pääsin myös ihmettelemään noita salilla hiihtäjiä tavallista useammin. Sanomattakin selvää on, että muiden kuntoilijoiden kanssa on Espanjassa chattailtava jotain liibalaabaa vähintään pukuhuoneessa, siivoojaa unohtamatta, mutta salilla painaessa nuo olallekoputtelijat onkin sitten ihan oma lukunsa. Sen lisäksi, että saan "asiantuntevia" neuvoja liikkeiden suorittamiseen, sattui kerran samalle päivälle ensin nuori mies, joka kysyi mistä hiuspantani on ostettu (?) ja sitten mummeli, joka koki asiakaseen tulla kertomaan minulle selkäni olevan märkä. Mitäs siihen sanomaan, olisihan se tietenkin paljon normaalimpaa, että salilta lähtiessä olet yhtä fressi kuin sinne mennessä. Espanjalaisethan eivät tunnetusti salilla hikoa, joten siellä on mm. ihan ok vetää pitkä tukka hulmuten normivaatteissa. Mitä ne spanskit sitten salilla tekevät? Noh, meillä päin näyttää vähän tältä: http://www.youtube.com/watch?v=JPTDKv7cjv8

Toinen vakioprokrastinaatiomenetelmäni on siivoaminen. Olen tässä pitkin vuotta toteuttanut kämppiksiini esimerkkinä olemisen vaikutusta heidän siivoushalukkuuteensa. Olen ajatellut, että kun he huomaavat minun siivonneen, siivoavat hekin vuorostaan. Kun olen tiskannut heidän tiskinsä, tiskaavat hekin minun joskus. Ei varmaan tarvitse kertoa, onko tämä toiminut? :D Taas tiskejä tiskatessani mietin, että ainoa, joka tästä ei ole mitään oppinut, olen minä itse. En tosin kämppiksistäni muuta valittamisen aihetta löydä, he ovat piristäneet minua niin crepeillä sadepäivänä kuin itsepuristetulla appelsiinimehulla  flunssaolon iskiessä.

Koska olen nyt niin kesäfiiliksissä, haluan teidänkin pääsevän nauttimaan ah-niin-ihanasta espanjalaisesta popista, mitä rankutetaan non-stoppina niin chinoissa, katubaareissa kuin omassa casassani espanjalaisen kämppikseni toimesta. Yleisesti ottaen kyseistä tyyliä edustavat kipaleet ovat aika kyseenalaista kuunneltavaa, jamistelen tosin siitäkin huolimatta tutuimmat biisit aina läpi, myönnetään. Seuraava grancanarialaisen laulajan rallatus on yllättävän tarttuva ja tuo minulle varmasti  vielä pitkään mieleen Madridin kevätauringon:

Vivir consiste en construir futuros recuerdos

Kevät on laittanut ilmeisesti pääni sen verran pyörälle, että blogikin on jäänyt. Edellisen postaukseni jälkeen iski sen luokan stressiviikko, että ei ole vastaavaa vaihtoaikanani nähty. Pääsin pitkästä aikaa sellaiseen itselleni tuttuun tärinätilaankin, missä ei pysty nukkumaankaan kunnolla. Kuulostaa pahalta, mutta toimii oikeasti minulla hyvin, silloin saan jotain aikaiseksikin. Olen ollutkin vähän huolestunut kaikesta huolettomuudestani täällä, produktiivisuus siinä kärsii ja pahasti.

Viime viikko olikin sitten paljon edeltäjäänsä rennompi, ensin vappupyhät, sitten lähdin isosiskoni kanssa tsekkaamaan Malagan muutamaksi päivää. Minulla oli aika suuria ennakkoluuloja kyseistä mestaa kohtaan, mutta mukavastihan se aika siellä biitsillä meni. Kaupunki on kaunis merenrannan ja vuorten yhdistelmä, matkaa sinne on bussilla kuutisen tuntia Madridista. Turisteja ei ollut lähellekään niin paljon kuin kuvittelin, kuulemani mukaan Malaga onkin vähiten turistoitunut noista Costa del Solin kohteista. Meillä oli huippuihana hostelli rantsun tuntumassa (bed&beachfast), kauempana keskustasta. Tämä järjestely sopi meille hyvin, mitä kauemmaksi keskustasta tultiin, sitä mukavammaksi ympäristö muuttui. Tärkeintä oli tietenkin saada viettää aikaa oman siskosen kanssa!

Andalusia on kyllä kovin erilainen kuin tämä pohjoisempi Espanja. Paikalliset sanovat madrileñojen olevan heitä sulkeutuneempia ja jäyhempiä. Pitänee  paikkansa, mutta näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna sanalla "sulkeutunut" lienee aikamoisen erilainen merkitys. Myös andalusialainen kieli poikkeaa tästä Madridin kirjakielestä, Sevillassa asuvaa siskoani hieman huvittikin korrektit hasta luegoni. Andalusialaisittain ässät jätetään sanomatta ja mutkat laitetaan muutenkin suoriksi. Malagassa syödään paljon mereneläviä, ja siinä kalanpaistokojujen ohi rannalla kävellessä ei olisi voinut kuvitellakaan olevansa saman valtion rajojen sisällä Madridin kanssa. Espanja on niin vaihteleva.

Nyt sitten onkin päällä uusi, noin 10 päivän tehoputki, miten nämä hommat kasaantuvatkin aina samoille päiville? Vaikeimman kurssin proffa keksikin vielä pitää ylimääräisen tentin, sopivasti minun vapaapäivänäni. Gracias! Kaikessa ystävällisyydessään hän teettää meillä myös pienempiä kotitenttejä silloin, kun luentoja ei ole. Kuhan tästä putkestä selvitään, sitten on hieman vapaata ennen viimeisiä tenttejä. Ilmat ovat taas olleet ihanat, joudun todella taistelemaan itseni kanssa, etten juoksisi ulos makaamaan aurinkoon x-asennossa.

Lopunalkua on ilmassa, kun nyt myös allekirjoittanut on hankkinut lentolippunsa Suomeen. Ristiriitaiset fiilikset, päällimmäisenä haikeat. Toki Suomeen on kiva mennä, onhan noita rakkaita ihmisiä siellä ollut jo kova ikävä. Mutta se ajatus siitä, että tänne en ole enää takaisin tulossa kuten joulun jälkeen, että tämä elämä oli nyt tässä, on vähän kauhistuttava. Yllättävän paljon odotan kuitenkin omien opintojen pariin palaamista syksyllä, kaikki tulee taas tuntumaan niin paljon loogisemmalta ja jokseenkin tarkoituksenmukaisemmalta.

Mitäs Madridiin muuta. Mielenosoituksia ja lakkoja on taas ollut entiseen tahtiin, nyt siinä mittakaavassa, että olivat tuossa ylittäneet Suomenkin uutiskynnyksen. Ei viikkoa ilman lakkoa esimerkiksi julkisessa liikenteessä. Ymmärrettävää kai, turhauttavaakin kyllä. Universidad Carlos III puolestaan on ilahduttanut opiskelijoitaan muun muuassa vaihtamalla sähköpostijärjestelmän uuteen juuri kriittisimpään aikaan. Uusi pohja ei ole tietenkään kaikilla lähtenyt normaalisti pelittämään, ihmisten tyytyväisyyden voi aistia. Viime viikkoina olen myös juna- ja metromatkoillani jutellut mitä ihanimpien ihmisten kanssa, päällimmäisenä mieleen jäi vanhempi herra Santiago, joka syntyperäisenä madridilaisena kertoili minulle paljon tarinoita junassa matkalla yliopistolle. Hän oli myös varsin vaikuttunut siitä, että olen Suomesta, tämä "el país de los mil lagos" on kuulemma kautta aikain edustanut hänelle edistyksellisyyttä, taitoa ja hyvinvointia. Santiago oli myös kova Sibelius -fani. Eipä ole junamatka kulunut varmasti koskaan ennen noin joutuisasti.