Quien canta sus males espanta

Saanko nyt heti alkuun aloittaa tuosta säästä valittamisella? No saan, oma bloginihan tämä on hehe. Madridin sään tulisi paikallisten mukaan kehittyä jotakuinkin niin, että joulukuu on vuoden pimein ja kylmin kausi (no ei se ollut edes paha), tammikuussa päivät pitenevät ja helmikuussa on jo selkeästi kevät, maaliskuun ollessa puolestaan lähes kesäinen. Tammikuun puolelta pitkälle helmikuuta säät todellakin hellivät meitä Madridin asukkeja, mutta tulevan kymmenen päivän ennuste aiheuttaa jokaisessa meissä vuorotellen lähinnä säälittäviä parahduksia - sadetta pukkaa. Huomenna alkaa kuitenkin jo maaliskuu, että mistähän tämä takatalvi nyt tulla tupsahti, kysynpä vain. Tänään yliopistolta kävellessäni jopa ihan kastuin, joten lienee otollinen aika kaivaa sateenvarjo kaapista. Minulla ei ole kyllä oikeastaan mitään hajua sen olinpaikasta, tarvetta ei ole liiemmin ollut.

Erästä entistä opettajaani lainaten, kysyn: onko tämä nyt sitten niin kauheaa? Vastaan: on. Elämää tuo kylmyys ja sateisuus ei juurikaan rajoita, mutta mielen se vetää minulla matalaksi. Aurinkolasien vaihtaminen sateenvarjoon kuvastaa minun ajatusmaailmassani kevääntulon pysähtymistä ja taantumista takaisin kuukausien päähän. Aurinko, valo ja puiden vihertäminen taas ovat hellineet kepeästä kesästä haaveilevaa mieltäni. Syytän tuota koiranilmaa myös muista tämänpäiväisistä takaiskuistani, nimittäin yliopistomatkalla molempiin suuntiin junista myöhästymisestä ja toisen nahkahansikkaani häviämisestä! Onko mitään ärsyttävämpää kuin hävittää toinen pari juurikin esimerkiksi hanskoista tai vaikka sukista? Noh, ainakaan ulos ei tee juuri mieli mennä pakollisia käyntejä enempää, joten olen saanut opiskeltua. Tälle viikolle minulla oli kolme palautettavaa työtä, niitä pusertaessa sujui pari koti-iltaa rattoisasti. 

Ulkona sporttailu ei myöskään ole sen suuremmin viehättänyt, joten olen aloittanut vihdoin käymään yliopistomme salilla. Universidad Carlos III de Madrid tarjoaa kohtuuhinnalla hyvät kuntosalit, ryhmäliikunnat, uintimahdollisuudet ja spa-osaston, jos siis joku vaihtariksi tänne tuleva blogiani lukemaan eksyy, voin suositella. Madridin keskustassa täyden palvelun kuntosalit voivat olla jopa suomalaisia vastineitaan kalliimpia, joten yliopiston sali on hyvä vaihtoehto. Etenkin jos luentojen väleihin mahtuu yhtä paljon ilmaa kuin minun aikataulussani. Lenkkimahdollisuudetkin ovat Madridissa hyvät, useimmat kaverini juoksentelevat Retiron suurenmoisessa puistossa, itse preferoin Madridia reunustavan 83 kilometrin pituisen Manzanares -joen vartta.

Manzanares

Muutama päivä sitten ei ollut kyllä sateista ja harmaudesta tietoakaan, kun vietimme pidennetyn viikonlopun suomalaisporukassa Marokossa. Rakas vihamieheni Ryanair lennätti meidät Marrakechiin muutamalla kympillä suuntaansa, matka taittuu alle kahteen tuntiin. Pari yötä vietimme rannikolla Essaouirassa, matka sinne kestää bussilla Marrakechista kolmisen tuntia ja maksaa vain 70 dirhamia eli rapiat kuusi euroa. Bussiyhtiöissä on Marokossa aika suuria eroja, mutta kokemuksesta voin kertoa, että kyllä niistä hämärimmätkin perille menee, vaikka ei ihan siltä vaikuttaisikaan. Kaupunkina Essaouira oli ihana, tuulinen ja aurinkoinen. Se ei ole kokenut samanlaista länsimaalaistumista kuin sitä paljon suurempi Marrakech, tunnelma oli tyystin erilainen. Erityisesti mieleen jäi kaoottinen kalasatama ja pitkä, avoin ranta. 

Essaouira

Toiset pari yötä vietimme Marrakechissa, missä avautuu puolestaan kuin kaksi maailmaa. Löytyy ne turistit ja luksusmerkit, toisaalta taas pienillä kujilla voi tuosta vain eksyä täysin turistivapaaseen marokkolaismaisemaan, missä länkkäri saa osakseen lähinnä pitkiä katseita. Paikan suurin nähtävyys on Afrikan vilkkain basaarialue, Djemaa el Fna, joka (ainakin käärme- tai ihmispelkoisessa) aiheuttaa helposti ahdistusta, mutta kojujen ruoka on hyvää ja halpaa. Muutoin olimme turistinähtävyyksien puoleen aikamoisen laiskoja ja toinen Marrakech -päivä tulikin vietettyä suurelta osin hotellimme kattoterassilla altaalla auringosta nauttiessa, ei paha. Hotellit näin off seasonina kustantivat aamupaloineen noin 15 euroa/naama/yö, joten sopii budjettireissailuun.

Djemaa el Fna, Marrakech

Reissu oli oikein onnistunut ja jotenkin niin virkistävä kaikille aisteille, tosin ei se silti estä minua näköjään valittamasta heti kaikista arkisista asioista, heh. Kysyin tänään uusiseelantilaiselta kaveriltani, eikö häntä naamaan piiskaava sade tai harmaus haittaa ja hetken mietittyään hän vastasi, että ei se ole lainkaan niin paha kuin paahtava helle. Niin, siitä ei meilläpäin olekaan paljon pelkoa... Tuota positiivista ajatusta aion kuitenkin pyrkiä itsekin soveltamaan seuraavien päivien aikana, viikonloppukin alkaa jo huomenna! <3

Para vivir y morir amigo mío - Andalucía, siempre Andalucía

Kulunut viikonloppu tuli vietettyä etelän lomalla, Andalusiassa. Siskoni asuessa nyt parin kuukauden ajan Sevillassa, oli selvää, että reissu sinne suunnille minun tulee alkuvuoteeni ajoittaa. Tällaisena once in a lifetime -kokemuksena päätin osallistua Cordobaan ja Sevillaan suuntautuvalle ESN-matkalle, joka järjestettiin juuri sopivasti tuona viikonloppuna, kun muuta ei ollut suunnitteilla. Kohtalaisen suurena tekijänä tässä oli myös mikäs muukaan kuin raha, laskelmieni mukaan reissu kustanti vähemmän kuin vastaava omatoimimatka, heh. Universidad Carlos III de Madridilla on aika aktiivinen Erasmus -järjestö, matkoja ja tapahtumia riittäisi joka viikolle, jos joku niistä on kiinnostunut.

Cordoba

Tehokkaassa kolmen päivän paketissa sain siis paitsi viettää aikaa siskoni kanssa, nähdä myös vähän uusia kasvoja ja kokea ensimmäistä kertaa tuollaisen järjestetyn reissun "ilot". Noin tiiviiksi pakattua matkaa tuskin tulisi koskaan itse tehtyä, aikataulut olivat aika hurjat ja kaksi kaupunkia tulikin viikonlopun aikana koluttua tarkoin läpi. Ennakkoluuloisena olen noita ryhmämatkoja vähän vieroksunut, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli pääosin positiivinen. Suurin yllätys minulle oli varmaan se, että ohjelmaan ei kuulunut yhden yhtä tutustumisleikkiä tai yhteislaulua. Sitä vastoin ohjelmaan sisältyi vähemmän suunnitellusti esimerkiksi jatkuvaa toisten ihmisten odottelua, epämääräistä informaatiota ja bussin hajoaminen. Bienvenidos a España! En edelleenkään ole suuri ohjattujen reissujen ystävä, mutta täytynee olla avoin uusille kokemuksille. Ainakin saimme todella hyvät, kaiken kattavat usean tunnin opastetut kulttuurikierrokset molemmissa kaupungeissa pakollisine nähtävyyksineen - asia, mitä en ikinä olisi itse itselleni järjestänyt.

Sevilla

Molemmat kaupungit olivat makuuni oikein sieviä, hyvin etelä-espanjalaisia kaikin puolin. Cordobaa pidetään Espanjassa ikäänkuin suuremman mittakaavan Toledona, kieltämättä ulkoisia yhtäläisyyksiä oli. Pitkäksi aikaa reilun 300 000 asukkaan Cordobassa tuskin tekemistä riittäisi, joten pikainen käynti ei haitannut. Asukasluvultaan yli tuplasti suuremmassa Sevillassa riittikin jo enemmän vilskettä ja näkemistä. Näitä kaupunkeja ei voi juurikaan verrata Madridiin, reissussa ollessa tuntuikin välillä kuin olisi ollut tyystin toisessa maassa. Andalusian kaupungit vaikuttavat juurikin niiltä lomakohteilta, Madrid sitä vastoin eurooppalaiselta suurkaupungilta. Äärettömän kauniita Cordoba ja Sevilla kuitenkin olivat värikkään arkkitehtuurin ja appelsiinipuiden koristaessa kaupunkikuvaa, voisin mennä uudestaankin. Edelleen kuitenkin mielestäni esimerkiksi Granada oli vielä kiehtovampi kohde siellä jokunen vuosi sitten käytyäni, ihan noin vaan vinkkinä, jos joku Andalusian reissua suunnittelee.

Tortilla de patatas al whisky, Sevilla

Bussimatka Madridista Cordobaan kestää viitisen tuntia, sieltä Sevillaan pari tuntia lisää. Bussi on edullinen vaihtoehto matkustaa Espanjassa, mutta jos ei ole rahasta kiinni ja haluaa säästää aikaa, AVE-junat kulkevat Madrid-Sevilla-välin (550km) kahdessa ja puolessa tunnissa, suuntaansa lysti sitten kustantaakin noin 80 euroa. Hintoja ja aikatauluja pääsee tutkailemaan renfe.es -sivustolta, mutta omasta ja muiden kokemuksesta voin sanoa, että sivustoon ei voi eikä kannata ihan sataprosenttisesti luottaa.

Mitäs tänne muuta. En ehdi tähän väliin olemaan Madridissa kuin muutaman hassun päivän ennen seuraavaa reissua, siitä lisää myöhemmin. Tarkoituksena on juoksevien asioiden hoitelun lisäksi vain opiskella, opiskella, opiskella. Paljon olisi parille kurssille hommaa, onneksi on luentojen väleissä aikaa, jospa sen ajan saisi hyödynnettyä vaikka kirjastolla. Toivossa on hyvä elää. Saa nähdä, miten saan työläät kurssini hoidettua, kun maaliskuussa alkaa vielä pari lisää, huh. Opiskelukavereiden kanssa oli puhetta, että mitkähän olisivat sellaisia mahdollisimman vähätöisiä täytekursseja kaverilleni, hän kun vain haluaisi saada riittävän määrän opintopisteitä kurssien sisällöstä niinkään välittämättä. Yhteinen johtopäätös oli, että Carlos III:sta ei sellaisia kursseja löydy. Punto. No, opiskelemaanhan tänne tultiinkin...?

p.s. Otsikon biisi täältä: http://www.youtube.com/watch?v=qHrur2r0fgY

De músico, poeta y loco, todos tenemos un poco

En tiedä, kuka tuon otsikon sanonnan takana on, mutta tähän se sopi hyvin. Kukaan ei ole täysin rationaalinen, siihen se kuulemani mukaan viittaa. Espanjalaiset sanonnat ovat ihanan värikkäitä ja ei-natiivina niiden merkitystä on usein vaikea tietää, ellei joku sitä sinulle selitä.

Hupsheijaa hurahti taas muutama viikko ensimmäisestä postauksestani tälle vuodelle, on ollut hulinaa. Mukaan on tosin mahtunut niitä laiskojakin päiviä, jolloin ei ole halunnut, jaksanut eikä tarvinnut tehdä mitään. Se tässä vaihdossa onkin niitä parhaita puolia, velvollisuuksia opiskelua lukuunottamatta ei ole. Se on virkistävää, eikä sitä aina meinaa itsekään tajuta. Saan usein täällä kuulla siitä, miten ajattelen koko ajan viikon, kuukausien ja vuosienkin päähän - varsinainen "hetkessä eläjä". Asiat eivät kuitenkaan koskaan mene niiden suunnitelmien mukaan, joten miksipä suunnitella kaikkea elämälle valmiiksi. Tätä hetkessä elämisen ja läsnäolon taitoa on näissä puitteissa erityisen hyvä lähteä työstämään. Kavereilleni olen tosin sanonut heidän minulle naureskellessaan, että se on vain tätä suomalaista järjestelmällisyyttä. Hallittu kaaos, indeed.

Viimeksi kirjoittaessani takana oli vajaa vuorokausi Madridia tauon jälkeen, nyt on kulunut jo useampi viikko. Yhtä onnellinen olen edelleen tänne paluusta kuin tuolloin, olen elänyt taas kuin uudessa Madrid-huumassa paluuni jälkeen ja mennyt kaupungin imussa. Madridissa tapahtuu aina, sopii minulle. Täällä ollaan saatu nauttia viime viikkoina useampanakin päivänä +15-17 asteen lämmöistä, mikä ei ainakaan fiilistä varjosta.

Uudet kurssit alkoivat viime viikolla ja yliopistolla tulikin vietettyä melkoisen pitkiä päiviä. Homma menee kuitenkin vielä vähän uusiksi, sillä nyt alkuviikosta saamme kolme päivää aikaa tehdä kurssimuutoksia ennalta valittuihin kokonaisuuksiin ja itsekin tämän jouduin tekemään. Sopivia kursseja Universidad Carlos III de Madridista on välillä haastavaa löytää, sillä kurssikuvaukset ovat usein puutteellisia. Tasoa, soveltuvuutta ja työmäärää on todella hankalaa arvioida pelkän vuosikurssin tai opintopistemäärän perusteella. Itse olen valinnut tulevalle jaksolle pitkälti doble grado -kursseja valtio-opista, koen niiden vastaavan eniten tasoani ja kanssaopiskelijoiden ikääni. Kursseja on sekä englanniksi että espanjaksi, mutta osa noista kursseista on B-tason espanjalleni turhan työläitä. Kurssin seuraamisessa ja ymmärtämisessä ei ole ongelmaa, mutta este tulee vastaan siinä, kun täytyisi alkaa kirjoittamaan niitä monikymmensivuisia esseitä. Suurinta osaa kursseista ei ole tarjollakaan kuin yhdellä kielellä, silloin ei ole paljon vara valita. Eiköhän tästä ihan hyvä yhdistelmä kuitenkin jälleen tule, toivottavasti kurssini ovat mielenkiintoisia!

Viikonloppu meni todella nopeasti erinäisten läksiäisjuhlimisten merkeissä. Olen nyt viettänyt paljon aikaa sellaistenkin ihmisten kanssa, joihin tutustuin jo tänne tullessani syyskuussa, mutta joiden kanssa tuli loppuvuodesta nähtyä aivan liian harvoin. Nyt ollaankin sitten muisteltu vanhoja ja sanottu hyvästejä, pidetty hauskaa. Juhlat ovat kestäneet perinteisesti aamutunneille asti, ja jos se Suomessa tarkoittaa klo 3-4, niin tässä tapauksessa tarkoitan siis klo 8-9. Myös uusien mukavien kämppisten ja Jyväskylän suomineitojeni kanssa on tullut hengailtua, yliopistollakin olen tutustunut ihan kivasti uusiin tyyppeihin. Juhlien ja opiskelun lisäksi viime viikkoon mahtui kaikenlaista, seurailtiin muun muuassa Espanjaa hämmentänyttä El Clásicoa, tietenkin perinteisin menoin. Kuka oli katsomassa Santiago Bernabéun stadionilla, kuka (minä) irkkupubissa.

Lähtötunnelmista ei ole päästy kuitenkaan vieläkään mihinkään, mutta jos jokin on tullut selväksi, niin kukaan täältä ei ole halunnut lähteä, ja olenkin saanut noin sataviisikymmentä "ooh oot koko vuoden täällä, eikä, ihanaa" -kommenttia. Niin, onhan se ihanaa. Löysin kuitenkin myös tässä melankolisessa hyvästirumbassa itseni laskemasta, että ei Madridia ole minullekaan kuin noin 16 viikkoa jäljellä. Ah, voisinko ollakaan enempää suomalainen? :D