torstai 28. helmikuuta 2013

Quien canta sus males espanta


Saanko nyt heti alkuun aloittaa tuosta säästä valittamisella? No saan, oma bloginihan tämä on hehe. Madridin sään tulisi paikallisten mukaan kehittyä jotakuinkin niin, että joulukuu on vuoden pimein ja kylmin kausi (no ei se ollut edes paha), tammikuussa päivät pitenevät ja helmikuussa on jo selkeästi kevät, maaliskuun ollessa puolestaan lähes kesäinen. Tammikuun puolelta pitkälle helmikuuta säät todellakin hellivät meitä Madridin asukkeja, mutta tulevan kymmenen päivän ennuste aiheuttaa jokaisessa meissä vuorotellen lähinnä säälittäviä parahduksia - sadetta pukkaa. Huomenna alkaa kuitenkin jo maaliskuu, että mistähän tämä takatalvi nyt tulla tupsahti, kysynpä vain. Tänään yliopistolta kävellessäni jopa ihan kastuin, joten lienee otollinen aika kaivaa sateenvarjo kaapista. Minulla ei ole kyllä oikeastaan mitään hajua sen olinpaikasta, tarvetta ei ole liiemmin ollut.

Erästä entistä opettajaani lainaten, kysyn: onko tämä nyt sitten niin kauheaa? Vastaan: on. Elämää tuo kylmyys ja sateisuus ei juurikaan rajoita, mutta mielen se vetää minulla matalaksi. Aurinkolasien vaihtaminen sateenvarjoon kuvastaa minun ajatusmaailmassani kevääntulon pysähtymistä ja taantumista takaisin kuukausien päähän. Aurinko, valo ja puiden vihertäminen taas ovat hellineet kepeästä kesästä haaveilevaa mieltäni. Syytän tuota koiranilmaa myös muista tämänpäiväisistä takaiskuistani, nimittäin yliopistomatkalla molempiin suuntiin junista myöhästymisestä ja toisen nahkahansikkaani häviämisestä! Onko mitään ärsyttävämpää kuin hävittää toinen pari juurikin esimerkiksi hanskoista tai vaikka sukista? Noh, ainakaan ulos ei tee juuri mieli mennä pakollisia käyntejä enempää, joten olen saanut opiskeltua. Tälle viikolle minulla oli kolme palautettavaa työtä, niitä pusertaessa sujui pari koti-iltaa rattoisasti. 

Ulkona sporttailu ei myöskään ole sen suuremmin viehättänyt, joten olen aloittanut vihdoin käymään yliopistomme salilla. Universidad Carlos III de Madrid tarjoaa kohtuuhinnalla hyvät kuntosalit, ryhmäliikunnat, uintimahdollisuudet ja spa-osaston, jos siis joku vaihtariksi tänne tuleva blogiani lukemaan eksyy, voin suositella. Madridin keskustassa täyden palvelun kuntosalit voivat olla jopa suomalaisia vastineitaan kalliimpia, joten yliopiston sali on hyvä vaihtoehto. Etenkin jos luentojen väleihin mahtuu yhtä paljon ilmaa kuin minun aikataulussani. Lenkkimahdollisuudetkin ovat Madridissa hyvät, useimmat kaverini juoksentelevat Retiron suurenmoisessa puistossa, itse preferoin Madridia reunustavan 83 kilometrin pituisen Manzanares -joen vartta.

Manzanares
Muutama päivä sitten ei ollut kyllä sateista ja harmaudesta tietoakaan, kun vietimme pidennetyn viikonlopun suomalaisporukassa Marokossa. Rakas vihamieheni Ryanair lennätti meidät Marrakechiin muutamalla kympillä suuntaansa, matka taittuu alle kahteen tuntiin. Pari yötä vietimme rannikolla Essaouirassa, matka sinne kestää bussilla Marrakechista kolmisen tuntia ja maksaa vain 70 dirhamia eli rapiat kuusi euroa. Bussiyhtiöissä on Marokossa aika suuria eroja, mutta kokemuksesta voin kertoa, että kyllä niistä hämärimmätkin perille menee, vaikka ei ihan siltä vaikuttaisikaan. Kaupunkina Essaouira oli ihana, tuulinen ja aurinkoinen. Se ei ole kokenut samanlaista länsimaalaistumista kuin sitä paljon suurempi Marrakech, tunnelma oli tyystin erilainen. Erityisesti mieleen jäi kaoottinen kalasatama ja pitkä, avoin ranta. 

Essaouira

Toiset pari yötä vietimme Marrakechissa, missä avautuu puolestaan kuin kaksi maailmaa. Löytyy ne turistit ja luksusmerkit, toisaalta taas pienillä kujilla voi tuosta vain eksyä täysin turistivapaaseen marokkolaismaisemaan, missä länkkäri saa osakseen lähinnä pitkiä katseita. Paikan suurin nähtävyys on Afrikan vilkkain basaarialue, Djemaa el Fna, joka (ainakin käärme- tai ihmispelkoisessa) aiheuttaa helposti ahdistusta, mutta kojujen ruoka on hyvää ja halpaa. Muutoin olimme turistinähtävyyksien puoleen aikamoisen laiskoja ja toinen Marrakech -päivä tulikin vietettyä suurelta osin hotellimme kattoterassilla altaalla auringosta nauttiessa, ei paha. Hotellit näin off seasonina kustantivat aamupaloineen noin 15 euroa/naama/yö, joten sopii budjettireissailuun.

Djemaa el Fna, Marrakech

Reissu oli oikein onnistunut ja jotenkin niin virkistävä kaikille aisteille, tosin ei se silti estä minua näköjään valittamasta heti kaikista arkisista asioista, heh. Kysyin tänään uusiseelantilaiselta kaveriltani, eikö häntä naamaan piiskaava sade tai harmaus haittaa ja hetken mietittyään hän vastasi, että ei se ole lainkaan niin paha kuin paahtava helle. Niin, siitä ei meilläpäin olekaan paljon pelkoa... Tuota positiivista ajatusta aion kuitenkin pyrkiä itsekin soveltamaan seuraavien päivien aikana, viikonloppukin alkaa jo huomenna! <3

2 kommenttia:

  1. Himpula sentään, näitä varmaan lukevat muutkin kuin mie, mutta ei vaan tule kommentoitua. Nyt sen verran, että ihanaa päästä "mukaan" vaikket joka päivää kuvaakaan. Ihan sopivasti on miun mielestä ollut tekstiä.
    Pielisjoen vartta myökin Miran kanssa kävellään aamuisin, mutta ei koko joen pituudelta, niinkuin et siellä kenties siekään. Olisihan siinä lenkkiä kerrakseen ;)
    Hyvältä kuulosta tätin mielessä niin opiskelutahti kuin tuo muunnkin elämän viettämminen. Ja ihanaa että Annan kanssa ennätitte nähdä.
    halauksia ja vointeja <3

    VastaaPoista