La vida es aspirar, respirar y expirar 

Vaihtarielämä on maistunut taas niin ihanalta. Mitä nyt muutama päivä on tässä tullut tuskailtua flunssaa ja tenttejä (ihana yhdistelmä) lähinnä sängynpohjalla, mutta ei anneta sen häiritä! Edellisessä postauksessa läpikäymäni Malagan reissun jälkeen tulikin sitten viime viikolla lähtö aivan vastakkaiselle puolelle Espanjaa, pohjoiseen San Sebastianiin. Ja voi että rakastuin! Ja ei, en kehenkään niistä kaupungin tuhannesta surffarista, vaan itse paikkaan. Enkä ollut ainoa, vaan matkaporukkamme neljä muutakin suomineitoa kiintyivät San Sebastianiin vähintään yhtä mittavissa määrin. Ihastuksesta kertoo jotain ehkä se, että vaikka oli viileää ja vettä sateli suuren osan ajasta, jaksoimme silti jatkuvasti huokailla kaupungin suloisuudelle. Donostiassa kuulema sataa usein ja paljon, mutta se ei tuntunut baskimaan asukkaita masentavan. Toista se on Madridissa, missä jengi tuntuu suorastaan toimivan aurinkoenergialla. Pohjoisen ihmiset olivat superystävällisiä, ruoka ihanaa ja tunnelma hyvä. Monessa mielessä Ranskan rajan läheisyyden (20km) huomasi hyvin, mutta espanjalaisen rento surffarimeininki vei liian fiiniyden mennessään, vaikka San Sebastiania pidetäänkin yhtenä Espanjan posheimmista kaupungeista. Kaupungissa on Michelin -ravintoloitakin kuulemani mukaan neliökilometriä kohden eniten koko Espanjassa. En ihmettele. Meidän viikonloppumme suijui rentoillen, juhlien, syöden (tauotta), euroviisuillen ja kierrellen. Matkaa San Sebastianiin on Madridista viidestä kuuteen tuntia niin bussilla kuin junallakin, eikä hinnoissa ole suuria eroja. Matka tuntui tosin paljon tuota lyhyemmältä, kun Taru Sormusten Herrasta -henkisten maisemien katseluun sai kulumaan pohjoisen päässä hyvin aikaa. Pakko päästä uudestaan.

pintxos, San Sebastianin "tapas"

Madridissa on mm. juhlittu taas kerran suojeluspyhimyksiä, Fiestas de San Isidro valtasi kaupungin kymmeneksi päiväksi. Tämä tarkoitti konsertteja, taidetta, ilotulituksia, tanssia ja perinteitä. Pääsin parina iltana osallistumaan meininkeihin, ja juhlatunnelma oli kohdillaan. Madridilaiset osaavat ottaa kadut haltuun. Oikeastikin Madridin keskusta on aika pieni miljoonaväestöön nähden, joten aina kun jotain tapahtuu, koko city on tukossa. Tällainen festarointi on kyllä mieleeni, onneksi sitä on tiedossa lisää tulevina viikkoina. Muutenkin tuntuu, että kaikenlaisia menoja olisi nyt vaikka millä mitalla, kevät on ihanaa aikaa, mikäs sen parempaa kuin nauttia siitä illallisten, brunssien ja drinksuttelujen merkeissä. Huomenna sunnuntaina olisi tarkoitus testata musikaalibrunssia, siitä arviota myöhemmin. Kevät on kyllä sään puolesta sitten ottanut välillä taas takapakkia, Madridin ja yleisemmin koko Espanjan ilmasto on kokenut jotain identiteettikriisiä viime aikoina, mutta nyt näyttää taas oikein hyvältä. Ollaan saatu hämmästellä pari kertaa jo ukkostakin, harvinaista täälläpäin! Tosin sekoitin ukkoset ja ilotulitukset aika suvereenisti tuossa keskenään, raketteja kun ammuttiin Isidron aikaan vähän joka ilta.

Osa tenteistä on siis jo takana, vielä tulevina päivinä olisi puristettava pari tiukkaa tenttiä ja jokunen lopputyö kasaan. Vähän stressaa, kaveriani lainatakseni; "viikko aikaa pelastaa koko lukukausi". Toisaalta, olen vaan niin iloinen, että kohta pääsen nauttimaan viimeisistä viikoistani Madridissa ilman noita opiskeluahdistuksia. Olen tietenkin parhaani mukaan keksinyt kaikkea vielä tärkeämpää tekemistä vältelläkseni nenä kirjassa istumista, ja voinkin ylpeänä todeta onnistuneeni hyvin! Ennen tätä ärsyttävää flunssaa kävin esimerkiksi puntilla kasvattamasta hauista normaalia tiheämmin, minkä seurauksena pääsin myös ihmettelemään noita salilla hiihtäjiä tavallista useammin. Sanomattakin selvää on, että muiden kuntoilijoiden kanssa on Espanjassa chattailtava jotain liibalaabaa vähintään pukuhuoneessa, siivoojaa unohtamatta, mutta salilla painaessa nuo olallekoputtelijat onkin sitten ihan oma lukunsa. Sen lisäksi, että saan "asiantuntevia" neuvoja liikkeiden suorittamiseen, sattui kerran samalle päivälle ensin nuori mies, joka kysyi mistä hiuspantani on ostettu (?) ja sitten mummeli, joka koki asiakaseen tulla kertomaan minulle selkäni olevan märkä. Mitäs siihen sanomaan, olisihan se tietenkin paljon normaalimpaa, että salilta lähtiessä olet yhtä fressi kuin sinne mennessä. Espanjalaisethan eivät tunnetusti salilla hikoa, joten siellä on mm. ihan ok vetää pitkä tukka hulmuten normivaatteissa. Mitä ne spanskit sitten salilla tekevät? Noh, meillä päin näyttää vähän tältä: http://www.youtube.com/watch?v=JPTDKv7cjv8

Toinen vakioprokrastinaatiomenetelmäni on siivoaminen. Olen tässä pitkin vuotta toteuttanut kämppiksiini esimerkkinä olemisen vaikutusta heidän siivoushalukkuuteensa. Olen ajatellut, että kun he huomaavat minun siivonneen, siivoavat hekin vuorostaan. Kun olen tiskannut heidän tiskinsä, tiskaavat hekin minun joskus. Ei varmaan tarvitse kertoa, onko tämä toiminut? :D Taas tiskejä tiskatessani mietin, että ainoa, joka tästä ei ole mitään oppinut, olen minä itse. En tosin kämppiksistäni muuta valittamisen aihetta löydä, he ovat piristäneet minua niin crepeillä sadepäivänä kuin itsepuristetulla appelsiinimehulla  flunssaolon iskiessä.

Koska olen nyt niin kesäfiiliksissä, haluan teidänkin pääsevän nauttimaan ah-niin-ihanasta espanjalaisesta popista, mitä rankutetaan non-stoppina niin chinoissa, katubaareissa kuin omassa casassani espanjalaisen kämppikseni toimesta. Yleisesti ottaen kyseistä tyyliä edustavat kipaleet ovat aika kyseenalaista kuunneltavaa, jamistelen tosin siitäkin huolimatta tutuimmat biisit aina läpi, myönnetään. Seuraava grancanarialaisen laulajan rallatus on yllättävän tarttuva ja tuo minulle varmasti  vielä pitkään mieleen Madridin kevätauringon: