Vivir consiste en construir futuros recuerdos

Kevät on laittanut ilmeisesti pääni sen verran pyörälle, että blogikin on jäänyt. Edellisen postaukseni jälkeen iski sen luokan stressiviikko, että ei ole vastaavaa vaihtoaikanani nähty. Pääsin pitkästä aikaa sellaiseen itselleni tuttuun tärinätilaankin, missä ei pysty nukkumaankaan kunnolla. Kuulostaa pahalta, mutta toimii oikeasti minulla hyvin, silloin saan jotain aikaiseksikin. Olen ollutkin vähän huolestunut kaikesta huolettomuudestani täällä, produktiivisuus siinä kärsii ja pahasti.

Viime viikko olikin sitten paljon edeltäjäänsä rennompi, ensin vappupyhät, sitten lähdin isosiskoni kanssa tsekkaamaan Malagan muutamaksi päivää. Minulla oli aika suuria ennakkoluuloja kyseistä mestaa kohtaan, mutta mukavastihan se aika siellä biitsillä meni. Kaupunki on kaunis merenrannan ja vuorten yhdistelmä, matkaa sinne on bussilla kuutisen tuntia Madridista. Turisteja ei ollut lähellekään niin paljon kuin kuvittelin, kuulemani mukaan Malaga onkin vähiten turistoitunut noista Costa del Solin kohteista. Meillä oli huippuihana hostelli rantsun tuntumassa (bed&beachfast), kauempana keskustasta. Tämä järjestely sopi meille hyvin, mitä kauemmaksi keskustasta tultiin, sitä mukavammaksi ympäristö muuttui. Tärkeintä oli tietenkin saada viettää aikaa oman siskosen kanssa!

Andalusia on kyllä kovin erilainen kuin tämä pohjoisempi Espanja. Paikalliset sanovat madrileñojen olevan heitä sulkeutuneempia ja jäyhempiä. Pitänee  paikkansa, mutta näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna sanalla "sulkeutunut" lienee aikamoisen erilainen merkitys. Myös andalusialainen kieli poikkeaa tästä Madridin kirjakielestä, Sevillassa asuvaa siskoani hieman huvittikin korrektit hasta luegoni. Andalusialaisittain ässät jätetään sanomatta ja mutkat laitetaan muutenkin suoriksi. Malagassa syödään paljon mereneläviä, ja siinä kalanpaistokojujen ohi rannalla kävellessä ei olisi voinut kuvitellakaan olevansa saman valtion rajojen sisällä Madridin kanssa. Espanja on niin vaihteleva.

Nyt sitten onkin päällä uusi, noin 10 päivän tehoputki, miten nämä hommat kasaantuvatkin aina samoille päiville? Vaikeimman kurssin proffa keksikin vielä pitää ylimääräisen tentin, sopivasti minun vapaapäivänäni. Gracias! Kaikessa ystävällisyydessään hän teettää meillä myös pienempiä kotitenttejä silloin, kun luentoja ei ole. Kuhan tästä putkestä selvitään, sitten on hieman vapaata ennen viimeisiä tenttejä. Ilmat ovat taas olleet ihanat, joudun todella taistelemaan itseni kanssa, etten juoksisi ulos makaamaan aurinkoon x-asennossa.

Lopunalkua on ilmassa, kun nyt myös allekirjoittanut on hankkinut lentolippunsa Suomeen. Ristiriitaiset fiilikset, päällimmäisenä haikeat. Toki Suomeen on kiva mennä, onhan noita rakkaita ihmisiä siellä ollut jo kova ikävä. Mutta se ajatus siitä, että tänne en ole enää takaisin tulossa kuten joulun jälkeen, että tämä elämä oli nyt tässä, on vähän kauhistuttava. Yllättävän paljon odotan kuitenkin omien opintojen pariin palaamista syksyllä, kaikki tulee taas tuntumaan niin paljon loogisemmalta ja jokseenkin tarkoituksenmukaisemmalta.

Mitäs Madridiin muuta. Mielenosoituksia ja lakkoja on taas ollut entiseen tahtiin, nyt siinä mittakaavassa, että olivat tuossa ylittäneet Suomenkin uutiskynnyksen. Ei viikkoa ilman lakkoa esimerkiksi julkisessa liikenteessä. Ymmärrettävää kai, turhauttavaakin kyllä. Universidad Carlos III puolestaan on ilahduttanut opiskelijoitaan muun muuassa vaihtamalla sähköpostijärjestelmän uuteen juuri kriittisimpään aikaan. Uusi pohja ei ole tietenkään kaikilla lähtenyt normaalisti pelittämään, ihmisten tyytyväisyyden voi aistia. Viime viikkoina olen myös juna- ja metromatkoillani jutellut mitä ihanimpien ihmisten kanssa, päällimmäisenä mieleen jäi vanhempi herra Santiago, joka syntyperäisenä madridilaisena kertoili minulle paljon tarinoita junassa matkalla yliopistolle. Hän oli myös varsin vaikuttunut siitä, että olen Suomesta, tämä "el país de los mil lagos" on kuulemma kautta aikain edustanut hänelle edistyksellisyyttä, taitoa ja hyvinvointia. Santiago oli myös kova Sibelius -fani. Eipä ole junamatka kulunut varmasti koskaan ennen noin joutuisasti.