La primavera la sangre altera

Hurraa, ehdinpä kirjoittaa kaksi postausta maaliskuullekin! Näin maaliskuun viimeisenä päivänä, rauhallisena pääsiäissunnuntaina, on oiva hetki summata viime viikkoja tännekin. Sekavuuden välttämiseksi, teen poikkeuksellisesti jaottelun teemoihin.

Valencia

Las Fallas keräsi arviolta viitisen miljoonaa ihmistä Valencian kaduille neljäksi päiväksi maaliskuun puolenvälin jälkeen. Viimeisenä niistä, San Josén päivänä 19.3, vahamassasta ja puusta tehdyt patsaat poltetaan kaduilla. Me osallistuimme juhlintoihin kuitenkin edellisenä lauantaina, jolloin nuo patsaat olivat vielä kaiken kansan nähtävissä. Valenciassa oli todellinen festarimeininki, ihmismassat olivat vallaneet kaupungin läpikotaisin. Kavereitaan (ja itseään) oli todella vaikea olla hävittämättä väenpaljoudessa, meininki oli kaiken kaikkiaan hieman sekavaa. Semisäikkynä ihmisenä olin jatkuvasti vinkumassa, kun espanjalaislapset paukuttelivat papatteja korvanjuuressa. Ei näyttänyt kovin turvalliselta.

Las Fallasiin kuuluu erinäisiä ohjelmanumeroita, mutta me kulutimme aikamme pitkälti vaeltelemalla kaupungilla, katsomalla tanssiesityksiä, kulkueita sekä lopun ilotulituksia, mitkä olivat ehdottomasti massiivisimmat koskaan näkemäni. Ilma oli aurinkoinen ja tunnelma hyvä, kävimme tsekkaamassa myös merenrannan, sisämaassa asuvana tätä mahdollisuutta ei vaan voi koskaan ohittaa. Kovin realistista kuvaa emme Valenciasta kaupunkina tämän kokemuksen perusteella toki voineet saada, joskus olisikin hauska mennä uudestaan. Ajankohta visiitille oli silti kannattava, Las Fallas on kuitenkin jotain todella espanjalaista ja erilaista. Itse en montaa päivää tuota olisi jaksanut, kannattaa varautua, että meno on aika intensiivistä.

Las Fallas

Segovia

Noin tunnin säteellä Madridista vähän joka ilmansuunnassa sijaitsee useampikin mielenkiintoinen päiväreissukohde. Mikäli Madridissa viettää pidemmän aikaa, on noihin ympäröiviin kaupunkeihin syytä tutustua, sillä ne antavat uutta perspektiiviä tälle metropolialueelle. Segovia minulta on aiemmin jäänyt välistä, joten suuntasimme sinne Nikkasen kanssa pääsiäisloman alussa. Tai tarkoituksemme ei kyllä ollut suunnata sinne, mutta kaikki ei mennyt taas ihan kuin kuuluisassa strömsössä, pääsimme kuitenkin perille. Alunperin meidän piti lähteä junalla Ávilaan, mutta se jäänee toiseen kertaan, olisimme tietysti voineet ottaa pääsiäisruuhkat huomioon jo matkaa suunnitellessamme. Onneksi on tätä valinnanvaraa, Segovia olikin positiivinen kokemus huolimatta huonosta säästä ja muutamista muista vastatuulista, jotka sivuan nyt vain kommentilla, että voihan Espanja. Kaikki helppo ja yksinkertainen pitää aina tehdä perusteettoman kimurantiksi, miksi.

Segovia on pienehkö noin 55 000 asukkaan kaupunki, josta en ennen sinne menoa tiennyt kuin jonkun "random seinän", joka osoittautui roomalaiseksi akveduktiksi. Siellä on myös palatsi, jota fiksuna tyttönä kommentoin paikan päällä, että näyttääpä tuo Disney -linnalta. Myöhemmin selvisi, että juuri Alcazár de Segovia on ollut Walt Disneyn inspiraationa Prinsessa Ruususen linnalle, oih. Kaikkea muutakin kivaa UNESCO -settiä tuolta löytyy ja sijainti on kilometrin korkeudessa, mikä takaa hienot  vuoristonäkymät, mutta surkean sään. Matka Madridista kestää sen tunteroisen ja bussi maksaa 7 euroa suuntaansa. 

no se akvedukti, Segovia

Semana Santa

Kauan odotettu Semana Santa eli pääsiäinen eli loma saapui vihdoin, ja nyt se onkin lähestulkoon jo ohi. Ensimmäiset päivät menivät mukavasti opiskeluyritysten, kotibileiden (kuulostan ihan 14-vuotiaalta) ja muun lomafiilistelyn merkeissä, kunnes sain vanhempani ja pikkusiskoni Madridiin loppuviikoksi. Meillä oli yhteensä kolme kokonaista päivää tutkia kaupunkia mahdollisimman monipuolisesti, ja hyvin siinä onnistuimmekin. Perhe majoittui hotellissa Plaza Mayorin lähellä, mikä oli hyvä, sillä keskeisestä sijainnista huolimatta jalat kipeiksi asti kävelyä ei vaan voinut tälläkään kertaa välttää. 

Olen viettänyt pääsiäistä aiemminkin Espanjassa, joten katoliset menot olivat pääpiirteittäin tutut. Huppupäiden kulkueet, vaikuttava musiikki ja suitsukkeet valtasivat Madridinkin kadut pääsiäisiltoina. Etukäteen olin lukenut, että Madridin pääsiäinen on tunnelmaltaan synkempi kuin etelämmässä Espanjassa, ja että Madrid autioituu pääsiäiseksi kaupunkilaisten suunnatessa lomille toisaalle. Tämä toteamus jaksoi huvittaa kyllä pitkin viikkoa, kun koitimme epätoivoisesti luovia tietämme tungoksessa päästäksemme eteenpäin. Tunnelma oli kuin suuressakin urheilujuhlassa ihmisten pakkautuessa jo kauan ennen kulkueen ohimenoa katujen vierustoille poliisien valvovan silmän alla.

Muualla Madridissa pääsiäinen rajoitti aukioloaikoja aika reippaasti, mutta onneksemme ihan keskustassa kaikki pyörät pyörivät entiseen malliin. Ehdimme kolmen päivän aikana tutustua keskusta-alueiden lisäksi muun muuassa kaikkiin lempibarrioihini, paistatella päivää Retirossa, tehdä ostoksia ja syödä hyvin. Must see -paikkoja olivat myös Palacio de Cibelesin mirador (yritettiin ensin Moncloan vastaavaan, mikä oli suljettu), minun kotihuudini, joki, Prado, Palacio Real ja Templo de Debod. Kunnon turistimeininkiä siis. Kaikkein tärkeintä ja parasta oli kuitenkin saada halailla ja viettää aikaa rakkaimpien kanssa, herkullisia Suomi -tuliaisia unohtamatta, heh.

kulkuetta, Viernes Santo 

Plaza de Cibeles

Huomenna vaihtuu jo huhtikuu, eli kesä on virallisesti ovella, ja kesäaikaan siirtyminen tulikin taas kuin suuren luokan yllätyksenä, kuten joka vuosi. Onneksi ei ollut sen tärkeämpiä menoja tälle päivälle. Opiskelutahti vaan kiristyy lukukauden loppua kohti ja motivaatio huitelee missä lie. Pitänee myös alkaa henkisesti valmistautumaan, että vaihtoaikani ei kestä koko loppuelämääni. Vielä olisi matkoja ja vaikka mitä suunnitelmia näille viimeisille kuukausille, mutta vain aika näyttää, kuinka maalliset resurssini antavat myöten. Nyt hyvää pääsiäistä kaikille! xx