A beber y a tragar, que el mundo se va a acabar

Kesä! Verano! Summer! Sommar! Sommer! Okei, meni ehkä vähän yli. Tiesittekö muuten, että latviaksi ja liettuaksi kesä on "vasara". Olisi tuntunut vähän oudolta huudahtaa tähän alkuun, että "Vasara!". No joo, espanjalaisten mukaan nyt on vasta kevät, mutta +27 on suomalaistytölle kesä. Sen tulon huomasi reilu viikko sitten alkuun pienistä asioista; jätskit ovat tulleet takaisin kauppoihin, linnut pitävät uskomattoman kovaa meteliä, teinit roikkuvat kaduilla, minä käytän helmoja, terassit ovat lohduttoman täynnä ja kaupasta ulos tullessa vastaan iskee sellainen lämpöaalto, tiedättehän tunteen. Kesää rakastavana ja talvea jokseenkin vihaavana stereotyyppinä, olen ollut aikamoisen fiiliksissä tästä sääilmiöstä.

Retiro

Lago

Mikä sitten ei oo ihan niin jees, on nuo lähestyvät tentit ja lopputyöt, sorpresa. Eniten hiertää se, että teen oikeasti paljon työtä tämän lukukauden, mutta se ei tosiaankaan suurena opintopistemääränä näy. Universidad Carlos III de Madridissa saa varautua siihen, että yhdenkin opintopisteen eteen voi joutua tekemään valtavasti töitä. Näin ainakin valtio-opissa ja oikeustieteissä. Esimerkkinä tästä eräs kolmen opintopisteen kurssi, jonka jätin kesken (wonder why), työmäärä kun olisi koostunut pakollisen läsnäolon ja osallistumisen lisäksi parinkymmenen sivun esseestä, ryhmätyöstä presentaatioineen, kahdesta kriittisen arvioinnin työstä, muiden töiden kommentoinnista ja tietenkin tentistä. Joku mañana -filosofian hyvin sisäistänyt ruuhkatukka-aussi varovasti kysyikin ensimmäisellä luennolla, että eikö tässä ole parille kuukaudelle aika paljon, mutta ohjaaja ei ymmärtänyt kysymystä.

Minulla on nyt muutenkin jatkuvasti sellainen tunne, että aika vain kiiruhtaa ohi, eikä se ole ihan kontrollissani. Tuntuu, että koko ajan tapahtuu, mutta toisaalta taas, paljon on jäänyt myös tekemättä. Viime viikkoina ei varsinaista kiirettä kyllä ole ollut, ja olenkin ottanut aika rennosti, ainakin viikonloppuina. On ollut aikaa juhlia parit synttärit, järjestää parit piknikit ja botellónit, illallistaa ja hengailla. Tosin järjestelykysymyksiähän nämä muutenkin ovat. Välillä myös outo flunssaolo on pakottanut vain olemaan. En nyt jaksa muistella sen suuremmin menneitä, mutta tässä muutamia heränneitä ajatuksia viime viikoilta:

- olenko valmis lähtemään täältä jo kahden kuukauden päästä?

- euron mansikkarasioihin ei kyllästy 

- suunnittelen kaikkea ihan liikaa ja koko ajan

- en vieläkään osaa suunnistaa yliopiston kirjastossa, siellä ei ole niin mitään logiikkaa

- motivaation laskun suhde kesäpäivien lisääntymiseen on selviö

- auringossa on ihanaa, mutta toisinaan kuumuus pakottaa sisälle (first world problems)

- piknik-ruokien valitseminen on vaikeaa

- sluibailu jää helposti päälle

- "en yleensä pala auringossa" sisältää sen sanan "yleensä"

- myöhästely (oma ja muiden) joka puolelta on nykyään jo häiritsevää

- pääsenköhän kursseja läpi, olisiko pitänyt opiskella enemmän, oliko tästä nyt mitään hyötyä, toisaalta:

- olen päässyt tämän vuoden aikana kokeilemaan erilaisia kursseja ja aineita, jotain uutta, hyvä

- miksi espanjalaiset miehet kokevat asiakseen jakaa tietämystään minulle salilla

- olen syönyt llaollaoa kaikki nämä kuukaudet aivan väärin

- Malasañasta löytää aina uusia baareja

- kohta on vappu

Tuosta myöhästelystä vielä, se tarttuu. Alkuvuodesta olin aina se ensimmäinen hikari luokassa istumassa ja siinä sitä sitten törötettiin ja odoteltiin muita saapuviksi seuraavat 20 minuuttia. Nykyään sitä vastoin jumitun helposti aamulla kämpälle juomaan toista kupillista aamukahviani ajatuksella, että no menen seuraavalla junalla, hyvinhän tässä ehtii. Sitten kun se seuraava juna ei tulekaan tai on vaihtoehtoisesti myöhässä, ollaan jo ongelmissa. Paukkaan liian usein luennolle vartin myöhässä, tosin sessio ei välttämättä ole silloin vielä alkanutkaan.

Viime viikolla junaa odotellessa soimasin taas itseäni hitaasta aamukäynnistymisestäni miettien, miten noloa on mennä jälleen luennolle myöhässä. Pian kuitenkin huomasin kyseisen kurssin luennoitsijan seisovan käytännössä vieressäni asemalla, ja koska ero suomalaisen ja espanjalaisen kävelyvauhdin välillä on merkittävä, olin kuitenkin luokkahuoneessa ennen häntä. Kyseinen naishenkilö on muuten luennoillaan kertonut meille muun muuassa, mistä saa kaupungin parhaat meksikolaiset safkat ja croquetat, ja että jokaisen tulisi lukea elämässään ainakin kaksi teosta; Kommunistinen manifesti ja Raamattu. Hienoja neuvoja.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, jatkan nyt opiskelua aiheesta, mistä olen näiden kuukausienkin jälkeen aika pihalla. Go minä. Hasta pronto!